sunnuntai 25. elokuuta 2013

Niiskuneiti



Tekstiin tarvitsee inspiraation. Ajatuskulun kohti lopputulosta. Tulee kerta, jolloin sitä ei löydy millään. Voisimpa sanoa, että sanat vain sinkoilevat mielessäni ilman omaa paikkaansa. Mutta kun niinkään ei ole. Päässäni ei liiku yhtikäs mikään limaa lukuunottamatta. Ohimossa jyskyttää ja jäseniä palelee. Ei ole mukavaa olla kipeänä. Varsinkaan kun luultavasti viimeiset helteet ovat käsillä. Toivottavasti pystytte välttämään syysflunssan. Minä en siinä tälläkään kertaa onnistunut. Räkäpää kuittaa.

Vaikka neljäsosassa kuvista on herkkuja, mahtuu mun ruokavaliooni muutakin. Toisinaan.

4 kommenttia :

  1. Hienoja kuvia ja hienosti kirjotettua tekstiä:) paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anissa! Sitä tarvitaan! :-----)

      Poista
  2. Voi apua, tuli ihan sellanen oisimpa-vielä-rippinuori! :) se oli jotenki niin ihanaa alba päällä konfirmoitavana. Ehkä täytyy kuitenkin tyytyä vaan isosen rooliin ja fiilistellä omien riparilaisten puolesta....

    Ja joskus herkut on vaan ihan hyvästä. Omenapiirakka todella hyvästä.

    Ja Tuntematon sotilaskin ansaitsee sydämensä! Oon ihan koukuttunu, eipä tarviis lukee mitään muita koulujuttuja :) Eikä ees sarkastisesti! jee

    Mainio postaus kerrassaan. Paranemisia!

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oli kyllä ihan samanlainen olo kun laitteli niille alboja päälle (nehän ei siis itse osaa pukea) ja katteli niitten menoa. Sitä tuntee ittensä niin kalkkikseksi!

      Herkut on hyvästä juu! Uusi omenapiirakka leivottiin tänään. Ollaan oikeen suurkuluttajia, haha. Ja tuntematon sotilaskin on ihan hyvästä. Mäkin olen jo sadannelle sivulle päässyt! En vaan pysy henkilöistä kärryllä ja ahdistun kun tajuan, että niin on oikeasti käynyt. Mutta ihan hyvä kirja kunhan vauhtiin pääsee.

      Minä kiitän, kumarran kommentista ja yritän tervehtyä! :-----)

      Poista