Virtaus

Luovan kirjoittamisen kurssin satoa myös teille luettavaksi. Tämä teksti syntyi tajunnan virralla ja sitä jälkeenpäin hiomalla. Yllättäen onnistuminen on näköjään mahdollista. Mitä sinä tykkäät?

Tajunta virtaa. Kylmänä jokena pitkin Lapin tuntureita. Suurena putouksena Amazonissa. Kuohuina kosken pyörteiden. Vastustamattomana lipuu virtaus houkutellen luokseen onnenonkijan. Esitellen vain parasta antiaan. Lumoutuneena kuin seireenin pauloissa astelen syvemmälle ja syvemmälle. Hyvä olo valtaa mieleni. Miksei kukaan aiemmin ole tietäni tähän taianomaiseen paikkaan johdattanut? Täydellisyyden olotila tuntuu ikuiselta. Päästän irti, koska tunnen löytäneeni paikkani. Oman paikkani tässä maailmassa. Toisessa todellisuudessa. Tähän tahdon jäädä. Unohtaa kaiken muun. Yhtäkkiä keuhkoni puristuvat kokoon. Ilma ei kulje, vaikka kuinka henkeä haukon. Tuntuu kuin tukehtuisin. Vajoan alemmas ja alemmas pohjaa saavuttamatta. Avun huuto on turha, koska kukaan ei ole ääntäni kuulemassa. Hiljaa hiipii ajatus mieleeni: entä jos voimani loppuvat enkä pintaa enää tavoitakaan. Voiko omiin ajatuksiinsa hukkua?

Unelmia tähdissä

farkkupaita carlings / collegepaita diy (gina tricot) / huivi seppälä / farkut dr denim

Pienet tuikut säihkyvät taivaalla. Seison niska kenossa niitä ihmetellen. Yhdellä silmäyksellä ei jokaista voi nähdä, mutta tiedän: siellä ne kaikki ovat. Minun unelmani. Suurimmat haaveet, joiden eteen olen valmis tekemään työtä. Pienimmät toiveet, joiden toteutumista en malttaisi millään odottaa. Kaikki ne vielä käden ulottumattomissa, mutta jonain päivänä lähempänä kuin aavistankaan. Tässä hetkessä on minun, meidän tehtävä keskittyä elämään ja kokemaan. Välillä harhautumaan liikaan unelmointiin, mutta pian taas palaamaan reitille. Tavoittelemaan päämääriä toisinaan taivaalta oikeaa suuntaa tarkistaen. Tähtiin piirretyt unelmat sen kertovat. Sinä johdatat.

Kuulkaa pienet tähtöset. Minä pyydän: Olkaa toiveideni täyttymyksiä.

// Olen saanut viime aikoina lukea todella sydämellisiä ja ihania kommentteja teiltä. Voi kuinka ne piristävätkään! Kiitos valtavasti!

Auringonsäteitä pakkasella

Kuuntelen lumen rytmikästä narskuntaa kenkieni alla. Kepeästi askellan eteenpäin. Kamera kaulalla talvihorroksesta herännyt ulkoilija, joka on päätöksensä tehnyt. Mikään voi ei liiaksi lannistaa. Ei edes pakkasmittari, joka kirii jo pitkälle toista kymmentä. Eteenpäin vaan.

Hengitys leijailee huulien välistä höyrypilvinä kuin vallattomina hattaroina. Silmäni nauliintuvat talven ihmeellisyyteen ja puhtaan lumen kuorruttamaan maisemaan. Kuulasta. Paljaalta taivaalta säteilevä aurinko saa koko kirkkaan komeuden kimmeltämään. Miten voikin olla näin kaunista? Loputtoman valkeuden keskellä kohtaa yksinäinen höyrypilvi kaltaisensa. Leikitellen aloittavat ne tanssahtelun toistensa lomassa. Minne päätyvät, siitä tuulet päättävät. Kasvoiltani en hymyä pois saa millään. Ehkä pakkanen on sen siihen jähmettänyt tai sitten olen oikeasti onnellinen.

Kultakimpaleita

Ihmiset muuttuvat. Minuus vahvistuu, luonne kehittyy ja mielialat vaihtelevat. Yksinkertaisesti me kasvamme ja kehitymme jatkuvasti. Vanhenemme halusimme tai emme. Se on osa elämää ja ajattelen, että oikein hyväkin asia. On mahdollista tehdä muutos. Ei tarvitse koko elinkaarta pysyä samanlaisena. Pystyisikään.

Kun puhutaan ystävyyssuhteesta, haluaisi ihmisissä tapahtuvan muutoksen kuitenkin pysäyttää. Yhden palasen muuttuessa saa ympärillä oleva kokonaisuuskin nimittäin uudenlaisen muodon. Muodon, joka ei lopulta ehkä pysykään enää koossa. Sitä ei tahtoisi uskoa tapahtuvan. Loppuun asti toivoisi ystävyyssuhteiden pysyvän samanlaisina. Ikuisesti. Ja niinhän se onneksi voikin. On kuitenkin vain hyväksyttävä, ettei yksittäinen ihminen tai ihmissuhde ole vakio. Mitä vain voi tapahtua.

Tulisi siis iloita ja yrittää pitää kiinni ystävistä, joita nyt on. Muistaa joka päivä, että he ovat aarteita elämässäsi. Todellisia kultakimpaleita, joiden arvo ei ole rahalla mitattavissa.

neule kirppis (monki) / farkut dr denim / hattu seppälä / kengät kookenkä

Lähtölaskenta

Elän fiilispohjalla usein ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Turhan stressin pitäminen loitolla on ollut toimivaa. Kyllä asiat tulevat hoidettua, vaikka niitä ei tavattomasti etukäteen murehtisikaan. Yksi kerrallaan. Jokainen ajallaan.

Kun tällainen ihminen laitetaankin suunnittelemaan tulevaisuuttaan, löytää sormi ongelmitta tiensä suuhun. Apua. Niin paljon mahdollisuuksia, mutta lopulta kuitenkin niin mitättömästi sopivalta tuntuvia vaihtoehtoja. Aikaa annetiin kolme vuotta miettimiselle, mutta pian on jo sekin hiekka tiimalasissa valunut. Säikeet kammasta loppuneet. Taas sitä löytää itsensä suurien kysymysten edestä. Olenko muka valmis?

Vaikka opiskelupaikkaa ja tulevaisuutta koskevien tai ylipäätään minkäänlaisten päätösten tekeminen ei ole omaa alaani, saa tämä pian koittava mullistusten kausi kuvitteelliset lentokenkäni sauhuamaan malttamattomina. Ajatelkaa nyt. Maailma aukenee eteemme. Se on tässä ja nyt tarjoamassa seikkailuja jopa tällaiselle pikkukylän asukille. Oikein houkuttelee tutkimusmatkalle uskomattomine, ennalta arvaamattomine käänteineen. Koskaan ei voi tietää, mistä se oma matkalippu löytyy. Milloin ja minne se vie. Kuulen lähtölaskennan enkä jaksaisi odottaa vuoroani.

farkkupaita carlings / neule diy collegepaidasta / farkut dr denim 

Itselle mitätön voikin olla toiselle aarre.

Kädet ovat kiinni netin selailussa. Mieli ei tahtoisi hievahtaakaan. Pikkusisko vain jankuttaa: "Tulisit nyt leikkimään mun kanssa." Ehdotan muuta tekemista ja melkein jo kieltäydyn kokonaan. Jokin saa kuitenkin laskeutumaan lapsen tasolle ja sisustamaan nukkekodin uusia asukkaitaan varten. Tarttumaan isopäisiin elukoihin ja pitkästä aikaa uppoutumaan satumaailmaan.

Onhan se ihan kivaa, totesin jälleen. Tapahtuman arvoa kokonaisuudessaan en siinä hetkessä kuitenkaan osannut oikein arvioida. Vasta, kun iskä huikkaa kiitoksen ja muistuttaa tämän olevan parasta pienimmälle, sen ymmärsin. Parasta.

Miten pienellä eleellä voinkaan tehdä jotain niin hyvää toiselle? Samalla saada hyvän mielen myös itselle. Osaisikin useammin unohtaa omat mitättömät toimensa ja tehdä lähimmäiselle mieliksi. Tehdä jotain sellaista, minkä toinen muistaa koko lopun elämänsä. Tehdä jotain todella tärkeää.

// Suuren suuri kiitos kaikista ihanista kommenteista viime postaukseen. En osannut ollenkaan odottaa noin kannustavaa vastaanottoa. Olette huippuja! Tästä on mahtava jatkaa uusin motivaatioin ja ideoin eteenpäin. 

Asukatsaus 2014 + apua kaivataan

Palatkaamme menneeseen vuoteen vielä allekirjoittaneen tyylin läpileikkauksen kautta. Näköjään on se vihdoinkin löytänyt oman uomansa. Edelleen voisin nimittäin pukea päälleni lähes minkä tahansa kyseisistä asuista, jotka ovat kuvatuiksi tulleet. Ne näyttävät minulta. Vihoinkin löytynyt omanlaiseni tyyli tuo itsevarmuutta sekä käy halvemmaksikin, kun virheostoksia tuskin enää tapahtuu. Tottakai uusia tuulia ja villityksiä tulee, mutta ne tulevat todennäköisesti pohjautumaan tälle toimivaksi todetulle linjalle.

Pohdin pitkään julkaisisinko tätä postausta. Miksi? Koska en ole varma, mihin suuntaan haluaisin blogini sisältöä kallistaa. Voi olla, ettei asia aivan selvästi välity ruudun sille puolelle. Tosiasiassa nimittäin pidän pukeutumisesta ja vaatteista erityisen paljon. Siksi kuvat ovatkin täällä usein niiden ympärillä pyöriviä. Kuitenkin tämänlainen katsaus tuntui ehkä liian paljolta. Eihän tämä mikään muotiblogi kuitenkaan ole! Vai onko?

Nyt tarvitsen hieman apua ja kysynkin mielipiteitä teiltä ihastuttavat lukijani. Mitkä ovat aiheita, jotka tuottamassani sisällössä miellyttävät tai kenties eivät ole niin mieleisiä? Minkälaiset kuvat ja tekstit pysäyttävät tarkastelemaan postausta tarkemmin tai vastaavasti kelaamaan pikavauhdilla ohi? Mikä on saanut sinut mahdollisesti liittymään lukijaksi?

Olisin todella kiitollinen palautteestanne. Minulle on nimittäin tärkeää, että jatkossakin blogissani voitaisiin nähdä sisältöä, josta myös te lukijat pitäisitte.