Siinä me oltiin. Hulluina elämästä. Hulluina. Vapaina. Säännöt ei pidätellyt, koska ne luotiin me itse. Tanssittiin vesisateessa ja annettiin pisaroiden valua pitkin kasvoja. Me oltiin just siinä. Otit mua kädestä kiinni. Sanoit kauniisti. Mennäänkö? Mennään vaan. Ei pelätty tulevaa. Ei pelätty mitään.
Nuori verso yksin on heikko. Helposti tulee tallotuksi. Maailman runtelemaksi. Mutta samalla tavalla kuinka monta kynää nipussa on useampi versiokin vaikeampi saada katki. Mahdoton. Eivät kaadu, kun varsia on monta toisiaan tukemassa. Ne ovat, me ollaan valmiit kasvamaan omiin suuntiin. Kuitenkin tietäen, että juuret on oikealla maaperällä. Yhdessä mun maailma on parempi paikka.