Jossain muualla

Syvennyn kahvikuppini ja lehtiöni ääreen. Unohdan ajan. Unohdan paikan. Itseni. Käden liike pysähtymätön kuljettaa pitkin valkeaa paperia. Kuluu tunti ja toinen. Viivoja, muotoja. Valoa varjoineen. Inspiraation syke suonissa. Lopulta herään istuimeltani. Kuin matkalta palanneena. Ymmärrän olleeni jossain muualla. Luominen, se on olotila tämän hetken ja tajuttomuuden välillä. Virtaus vain vei. Ajelehtien. Lasken katseeni takaisin lehtiööni.

Minähän osaan.

Remontin paremmalla puolen

Olen tässä jo jonkin aikaa tuijotellut tyhjää ruutua ja yrittänyt kasata ylitsepursuavia ajatuksiani. Samaan aikaan olisi sanottavaa enemmän kuin pahemman luokan puheripulissa ja taas samalla en saa muodostettua yhtäkään järkevää lausetta.

Kaikki alkoi, kun ymmärsin voivani kaikkea muuta kuin hyvin. Pieni ääni sisälläni huusi muutosta. Kaipasi energiaa ja intoa. Liikettä. Hyvää oloa ja iloa olla omassa kehossa. Tässä elämäntilanteessa. Pitkään olin kuuntelematta sitä. Vaimensin avunhuudot toistelemalla sen olevan liian vaikeaa. Monimutkaista ja aikaavievää. Jotain, minkä joku muu voi tehdä, mutta en minä.

Eikö usein ole niin, että inspiraationpuuska iskee pahimmillaan, kun toteutus on mahdotonta juuri sillä nimenomaisella hetkellä. Leipomisinnoissa kaapista puuttuvat oikeat ruoka-aineet, diy-projektin iskiessä tajuntaan uupuvat tarvikkeet ja lenkkikengät polttelevat eteisen lattialla kamalimman kaatosateen aikaan. Näin pääsi käymään. Sairastin toista viikkoa neljän seinän sisällä jääkaappi autiona kaikuen. Ja silloin päätin, että ruokavalioni epämäääräisyys sekä liikkumistottumukseni tai ennemminkin niiden sen hetkinen puute tulevat muuttumaan juuri sillä samaisella sekunnilla.

Toisin kuin yleensä, onnekseni, tämä inspiraationpuuska ei ottanut kadotakseen heti, kun todellisuuden mahdollisuus astui varpaallakaan pelikentälle. Olin imuroinut tietoa, tankannut innokkuutta ja lukenut ihmisten kokemuksia. Olin valmis. Siitä alkoi matka kohti itselle parhaiten sopivan elämäntavan löytämistä. Se alkoi aivan nollasta ja on nyt jo päätynyt pisteeseen, jossa liikunta on voimavara ja ruokailu nautinto. Innostun asioista. Innostun elämästä. Pysähtymisestä ei tietoakaan.

Tarinan opetus siis on -  kuunnelkaa itseänne, kehoanne. Voiko se hyvin? Mikäli ei, mitkä ovat muutokset, joita se kaipaa. Kun ne on löydetty, unohda himskatin tekosyyt. Tottumusten remonttiin laittaminen voi loppujenlopuksi koostua hyvinkin pienistä valinnoista. Ainoa todellinen este löytyy korvien väliin jäävästä tilasta. Älä anna sen enää hidastella. Muuta asennetta, muuta elämänlaatuasi.

Niin, kai vain halusin sanoa, että nyt on hyvä olla.

Impossible doesn't exist. It comes true.

neule forever21 / huivi by me

Kaikki on mahdollista. Ihan jokaiselle. Pystyt tekemään elämäntapamuutoksen, josta olet jo kuukausia lukenut. Opiskelupaikan saaminen voi tuntua isolta palalta, mutta joka vuosi ihmisiä pääsee sisään. Mikset se voisi olla juuri sinä? Ihailet jonkun tyyliä, toisen asennetta, kolmannen taitoa piirtää ja neljännen työpaikkaa. Siinä se on. Haaste. Olet kyllä tarpeeksi vahva. Kykenevä. On vain tehtävä päätös haasteen vastaanottamisesta.  

Sama tuttu laulu. Mutta mieti sitä ihan oikeasti.   

Eikö meillä jokaisella ole joskus käynyt mielessä ajatus, että tekisin tämän jos olisin taitavampi, kauniimpi, kyvykkäämpi, rikkaampi. Ei tarvitse olla. Eivät ne muutkaan ilmaiseksi ole sitä saanut. Juuri sinulla on mahdollisuus toteuttaa itseäsi. Kehittyä ja saavuttaa.  

Siispä unelmoi suuria. Ole rohkea ottamaan askel lähemmäs. Tee se jo tänään.

Minä vain

Istun ja katselen ihmisiä ympärilläni. Nauravia. Kiireisiä. Vapautuneita. Yksin ja yhdessä. Useimmiten yhdessä. Keskustelevia. Toisensa kohtaavia. Heillä näyttää olevan hulvattoman riemukasta. Kuulumisia vaihdettavana kahvikupposen äärellä. Ja samalla oman pöytäni vastapuoli on tyhjä. Olen kaiken sen yhteisöllisen ulkopuolella. Tässä hetkessä minulla on vain itseni.  

Voisi kuvitella olevani turhautunut ja alakuloinen. Yksinäisyyden syövereissä. Mutta ei. Nautin kyllä piristävästä ja iloa pursuavasta ympäristöstä, mutta kaikkein miellyttävintä on huomata hyvä olo syvällä rinnan alla. Omassa seurassa viihtyminen on arvokas taito, niin olen aina kuullut. Se, kun osaa tehdä asioita ilman ketään toista ja nauttia siitä. Kun melkein tuntuu kuin ystävän kanssa olisi. Se, kun osaa pitää hauskaa.   

Nyt ymmärrän, mitä se tarkoittaa.