keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

YWF

aurinkolasit papalta / toppi seppälä / kimono by me / shortsit kirppis / kengät vans

Kuka voisi estää? Kuka voisi jarruttaa? Anna mennä. Me olemme nuoria ja vapaita. Avoimet ovet ympäröi. Kokemukset odottaa. Me olemme nyt.

Koskaan ei elävä, ei kukaan meistä nuorempi ole kuin nyt. Lepo ja paikallaolo odottaa vasta tulevaisuudessa. Nyt on nimittäin aika tehdä asioita. Toteuttaa suunnitelmia. Heittäytyä villiksi. Elää tässä eikä miettiä liikaa sivuja uusia. Kauniisti täyttyvät ne aivan itsestään, kun vain rohkeasti irrottautuu kaulapannastaan. Kädet ilmaan, virta vie. Murehtiminen turhaan tuhraa.

Elämän flow on ottanut taas haltuunsa. Nyt mennään.

// Ruisrock oli meille hyvä. Bajamajat kuvottavia. Keli mitä parhain. Musiikki nostatti fiiliksen huippuun. Vaikken osannutkaan mitään etukäteen odottaa, tiedän nyt - tällaisen festarikokemuksen toivoinkin.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Valmistumisesta valmistautumiseen


mekko by me / koru h&m / kengät tamaris


Mitä seuraavaksi? Onko jo suunnitelmia? Mitä aiot tehdä syksyllä? Alkoi kuullostaa aivan liian tutulta mainokselta...

Asiat ovat edenneet siihen pisteeseen, että uskallan paljastaa, mihin elämä ensi vuodeksi minut vie. En palaa koulun penkille, kuten viimeisenä kahtenatoista syksynä. En muuta omilleni. En vietä välivuotta kotona. En Suomen rajojen sisäpuolella. En edes Euroopan.

Tämä tyttö toteuttaa unelmansa, pakkaa laukkunsa ja lähtee au pairiksi Amerikkaan.

Ohjelma on tasan vuoden mittainen. 12kk poissa kotoa, tutuista olosuhteista, tuttujen ihmisten muodostamista ympyröistä. Huh. Pistäähän se pään pyörälle. Ei vielä pysty käsittämään. Edessä on jotain niin erilaista, jotain niin uskomatonta, jotain niin suurta. Tunnen innokkuuden kasvavan sisälläni päivä päivältä. Tästä tulee unohtumaton vuosi.

// Mikäli tahdot tietää tarkemmin prosessin yksityiskohdista tähän mennessä, rohkaistu ja kysy ihmeessä! Vastaan kysymyksiinne mielelläni joko kommenteissa tai sähköpostissa.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Omakuva



Vaivalloiset askeleet. Puuskutus ja muutama tuskanhien pisara. Hengityskin pihisee. Juuri ja juuri ostoskärryihin nojaten jaksaa kulkea eteenpäin. Toivottavasti selviää kotiin asti, rouva parka.

Tämä nainen, ehkä eläkeikäinen, tarttuu olkapäästäni ja toteaa: "Pidäthän itsestäsi huolen, tyttö kulta. Pidäthän huolen."

Rypyt ja harmaat, eihän niille mitään mahda. Keho hiljaa kuihtuu, rapistuu. Luonnollista. Kaikkea ei valmiiksi ohjelmoitu elämänkaari kuitenkaan määritä. Elintavoilla, kokemuksilla ja kolhuilla tai niiden välttämisellä, kaikilla on väliä. Tulisi pyrkiä hyvään. Kehonsa kehittämiseen sen luomissa puitteissa - ei sitä vastaan. Itsensä rakastamiseen.

Yritän ymmärtää ja vakuuttaa tälle: "Pidän, tottakai." Miettimään jään. Mitä tarkoittaa se omalla kohdallani?

// Iso kiitos. Olette olleet ihastuttavan aktiivisia viimeaikoina. Arvostan todella. Teette tästä niin mieluisaa!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Rauhan päivä

hattu seppälä / toppi by me / farkut kirppis / kengät vagabond

Vyö pään ympärillä kiristyy. Keho sekä mieli uupuneet. Nujertuu. Kuka on heikko? Järki huutaa: sinun vain jaksettava on.

Myönnä se. Myönnä, että olet väsynyt. Myönnä se ja anna itsellesi anteeksi. Suo tehokkuuteen tauko ja istahda kannonnokkaan. Hengitä. Ymmärrys luo mielelle rauhaa. Miten turhaa olikaan taistella itseään vastaan? Joka tapauksessa häviäjän kuvajainen peilistä heijastuisi.

Tänään olen rauhoittunut. Viettänyt sisäisen eheytymisen aikaa. Omaa aikaa. Aikaa aivan itsekseen. Sen tein kiipeämällä parkkihallin katolle katselemaan kerrostalojen taakse laskevaa aurinkoa. Ajelemalla ymäriinsä, koska nautin siitä. Ihastelemalla laivoja satamassa. Tekemällä asioita, joiden parissa minä viihdyn. Kepeillä askelilla. Silityksin.

Ei tarvitse jaksaa. Tänään olen voittaja kuitenkin. 

torstai 9. heinäkuuta 2015

>1000km

¨
Kesäkuun ensimmäinen viikko tarkoitti vihdoinkin koittanutta kuitenkin viimeisen illan aikana suunniteltua roadtrippiä Pohjanmaalle. Pieni henkilöauto täytettiin sadalla nyssäkällä, teltalla, trangialla sekä jääkaapilla. Tottakai mukana menossa myös kolme ylvästä muskettisoturia, rutkasti spontaania mieltä ja repaleinen maantiekartta. Siinä me olimme. Me matkalla valloittamaan rannikon lakeuksia.

Aurinko sekä helteet eivät maantiekiitureita harmiksemme hellineet. Pöytäämme tuotiin varmaankin väärä tilaus. Oli miten oli ei tilannekomiikalta voitu välttyä: Tytöt lähti rantsulle - auton mittarissa reilu +10 astetta. Jäi loputtoman pitkistä hiekkarannoista kuitenkin kaunis muisto mieleeni. Meren pauhu korviini soimaan. Ja mitä kaikkea muuta koimmekaan. Esimerkiksi Suomen suurimman sillan, tuulen voiman, eeppisen omatoimitelttailun, jännitysmomentteja melkein luvallisella alueella, maailman sympaattisimman kesäkioskin sekä karaoken Eurajoen kantapaikassa.

Tämä kaikki rakkaassa seurassa. Oikein hyvä reissu. Oikein hyvä. Ehkäpä seuraava vielä tätäkin parempi.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Yllätyksiä



Elämä järjestää yllätyksiä. Kiitollisena voin todeta, että minun kohdallani ne ovat olleet kovin hyviä. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, milloin hetki hauras, onni autuas kohtaa loppunsa. Muutamaa tuntia aiemmin nautin täysin rinnoin auringon lämmöstä iholla. Nauroin. Ummistin silmäni hymyillen ja torkahdin hetken helliessä. Vaaleanpunaisen hattaran syleilyssä.

Aallon harjalta ei ole pitkä matka syvälle maan alle. Epäreilu maailma koettelee. Herättää, muttei suinkaan hellästi silittämällä. Ei. Se heittää kylmää vettä suoraan niskaan.

Ja yhtäkkiä millään ei olekaan enää merkitystä. On vain tämä aika, jota kellään ei ole loputtomasti. On vain nämä rakkaat ihmiset, joiden läheisyys ei ole verrattavissa mihinkään. Kaikki haavat parantaa.

Kyynel vierähtää näppäimistölle. Siltikään en menisi sekuntiakaan vaihtamaan.

// Toivottavasti teille positiivinen yllätys on blogihiljaisuuden päättyminen. Täällä ollaan taas.