Istun ja katselen ihmisiä ympärilläni. Nauravia. Kiireisiä. Vapautuneita. Yksin ja yhdessä. Useimmiten yhdessä. Keskustelevia. Toisensa kohtaavia. Heillä näyttää olevan hulvattoman riemukasta. Kuulumisia vaihdettavana kahvikupposen äärellä. Ja samalla oman pöytäni vastapuoli on tyhjä. Olen kaiken sen yhteisöllisen ulkopuolella. Tässä hetkessä minulla on vain itseni.
Voisi kuvitella olevani turhautunut ja alakuloinen. Yksinäisyyden syövereissä. Mutta ei. Nautin kyllä piristävästä ja iloa pursuavasta ympäristöstä, mutta kaikkein miellyttävintä on huomata hyvä olo syvällä rinnan alla. Omassa seurassa viihtyminen on arvokas taito, niin olen aina kuullut. Se, kun osaa tehdä asioita ilman ketään toista ja nauttia siitä. Kun melkein tuntuu kuin ystävän kanssa olisi. Se, kun osaa pitää hauskaa.
Nyt ymmärrän, mitä se tarkoittaa.
Voisi kuvitella olevani turhautunut ja alakuloinen. Yksinäisyyden syövereissä. Mutta ei. Nautin kyllä piristävästä ja iloa pursuavasta ympäristöstä, mutta kaikkein miellyttävintä on huomata hyvä olo syvällä rinnan alla. Omassa seurassa viihtyminen on arvokas taito, niin olen aina kuullut. Se, kun osaa tehdä asioita ilman ketään toista ja nauttia siitä. Kun melkein tuntuu kuin ystävän kanssa olisi. Se, kun osaa pitää hauskaa.
Nyt ymmärrän, mitä se tarkoittaa.
hienoja kuvia ja oot ihan mielettömän kaunis!
VastaaPoistainkkarin.blogspot.fi
Kiitos kovin sanoistasi! :--)
Poista<3 ihania kuvia ja ajatuksia!
VastaaPoistaPaljon kiitoksia sulle! :--)
Poistaihan samaa mietin inkan kanssa :-) tosi hyvän fiiliksen postaus taas jälleen, kiitos!!
VastaaPoistaVoi ei, minunhan tässä tulee kiitää! Niin kovin kiva olla iloksi! :--)
PoistaVitsi miten ihana blogi sulla! Tosi kivoja kuvia :-)
VastaaPoistahttp://sidestreetblues.blogspot.fi
Kiitos hurjasti! :--)
Poista