Uninen talven kaupunki. Hiljaiset kadut. Ihmiset juhlan äärellä kodeissaan. Siellä, missä välittämisen paljaat katseet kohtaavat toisensa. Kädet täydellisesti lomittain kietoutuvat. Siellä, missä pakkanen ei pääse puremaan. Siellä, minne muulla maailmalla ei ole sanaa sanottavaa.
Missään ei ketään. Vain valtavan huivin suojiin kääriytynyt olento taivalluksellaan. Ensilumi vie muistoihin kipeisiin.. Jo kuvittelee yksinäisyyden taakan harteillaan. Milloin vain lyövän maahan painonsa alla. Musertaen niinkuin viimeksi. Muistatko? Vain odottaa valmiina lohduttomaan.
Suunnaton kaipaus - vai oletko poissa?
Se on täytetty. Kyyneleet säästyvät vuodatukseltaan. Ehkä yksi onneen tuhlaten. Saa olla itsekseen vaan ei yksin. Rinnassaan suurta rakkautta kantaa. Sisältäpäin hehkuvaa lämpöä, joka pikku hiljaa parantaa vanhat haavat. Uutta luo.
Ensilumi. Sinä yllätit. Olitkin toivoa täynnä.
// Vanha banneri (palvellut aina syksyltä 2014 asti) sai vihdoin seuraajan. Nähtäväksi jää, miten pitkään tätä jaksan katsella. Mitä pidät?
Pidän kovasti bannerista, niin kuin tästä kauniista tekstistäkin ♥
VastaaPoistaKiitos. Kovin mukava kuulla. <3 Kiva, kun laitoit kommentin!
PoistaTykkään bannerista, kaunis! Ja aina vaan ihmettelen näitä sun sanoja. Oot niin lahjakas!
VastaaPoistaVoi ihana. Kiitos paljon sun sanoista! <3
Poista