Arjen aikataulut ovat tiiviitä. Päivät lähes minuutilleen aikataulutettuja ja menoa olisi useampaan paikkaan - joskus jopa samanaikaisesti. Enkä ole ollenkaan pahoillani. Pidän siitä, mitä saan tehdä. Pidän kaikista menoistani paljon ja tykkään viipottaa ympäriinsä joskus niinkin, että kotona käyn vain nukkumassa. Kaikkea ei kuitenkaan vain voi jaksaa. Vaikka olisi miten kiva juosta jokaisissa kissänristijäisissä ja jääkiekkoturnauksissa kellon ympäri, jossain kohtaa täytyy ymmärtää sanoa ei. Nyt minä lepään.
Tänään herätyskello ei soinut. Mitä nyt koira kävi välillä vieressä tuijottamassa ja toiveikkaasti heiluttmassa häntäänsä. Venytin ylös nousemista. Venyttelin jäseniäni. Hihittelin elämälle. Luin. Katsoin päivän joulukalenterin. Ja kun vihdoin tuntui oikealta kammeta ylös, tein sen. Enkä vaatinut itseltäni yhtään enempää. En suorituksia tai työntekoa. Sallin haaveilut, hitaan aamupalan pannukakuilla ja tanssimuuvit. Tiskikaraoket. Rauhalliset askeleet pakkasilmassa. Tänään on lepopäivä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti