Hiljaa

Olenhan jo melko pitkään pysynyt hiljaa. Eikä aina olekaan mitään sanottavaa. Joskus tärkeintä on sulkea oma yleensä tauotta puhetta tuottava suunsa ja pitää se kiinni. Pitää se kiinni ja avata korvansa. Ehkä jollain muulla on jotain sanottavaa. Kuuntele. 

Sillä elämä kertoo. Kun omassa tuohikorissaan kantaa pelkkää ilmaa, on vain parasta olla yrittämättä liikaa. Metsän antimet ja maan hedelmät kyllä täyttävät sen pian uudelleen. Käden ulottuvilla olevat pensaat saattavat olla tyhjiin kalutut. Ota askeleita ja etsi. Odota kasvua paikallaan. Jokainen marja kypsyy ajallaan.

Nyt olen täällä. Toivottavasti sinäkin. Ehkä taas on jotain kerrottavaa. Ehkä meillä on koreissamme taas jotain jakamisen arvoista.