Kaunis epäjärjestys. Tavaroita sikin sokin. Keskeneräisiä pinoja. Huojuvia tornikyhäelmiä. Juoksevia asioita, paikallaan seisovia asioita. Ja minä siellä kaiken keskellä. Jalat ristiin aseteltuina istun lattialla ihmettelemässä elämää. Kaikkea sitä, mikä on ympärillä niin levällään mutta samalla niin järjestyksessä. Olen vain. Työstän voimien ja innostuksen mukaan pinoa kerrallaan. Suoristan ja oion. Sekoitan lisää. Potkaisen kumoon ja lopulta tartun vain tyynesti teekuppiini.
Ei siitä valmista tule. Ei siistiä, selkeää ja suoralinjaista. Pidän siitä. Minun kaunis sotkuni.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti