Seikkailu on alkanut taas. "Kuinkakohan monennet Elsan läksijäiset nämä olisivat?", totesi tuttava. Niin, on mahdotonta saada kulkija pysymään aloillaan. Eikä se haittaa. Vielä ei ole aika asettua niille sijoilleen. Vielä ei ole aika pysähtyä.
Mene siis, kulje. Se on sydämesi ja sitä saat varmoin liikkein seurata. Eihän muuten sinulle olisi seikkailijan mieltä ja soturin varustusta annettu. Ei reppua ole pakattu, jotta se saisi istua oven pielessä. Se on eväs matkalle, valmis selkään nostettavaksi. Vuoria on valloittamatta. Auringonlaskuja näkemättä. Metsän tuoksuja aistimatta ja ihmisvilinää kokematta. Mene, kun olet saanut käskyn. Mene iloiten.
Kirjoitat kyllä niin mukaansatempaavasti <3
VastaaPoistaIhana kuulla palautetta. <3 Kiitos!
Poista