Omakuva

Vaivalloiset askeleet. Puuskutus ja muutama tuskanhien pisara. Hengityskin pihisee. Juuri ja juuri ostoskärryihin nojaten jaksaa kulkea eteenpäin. Toivottavasti selviää kotiin asti, rouva parka.

Tämä nainen, ehkä eläkeikäinen, tarttuu olkapäästäni ja toteaa: "Pidäthän itsestäsi huolen, tyttö kulta. Pidäthän huolen."

Rypyt ja harmaat, eihän niille mitään mahda. Keho hiljaa kuihtuu, rapistuu. Luonnollista. Kaikkea ei valmiiksi ohjelmoitu elämänkaari kuitenkaan määritä. Elintavoilla, kokemuksilla ja kolhuilla tai niiden välttämisellä, kaikilla on väliä. Tulisi pyrkiä hyvään. Kehonsa kehittämiseen sen luomissa puitteissa - ei sitä vastaan. Itsensä rakastamiseen.

Yritän ymmärtää ja vakuuttaa tälle: "Pidän, tottakai." Miettimään jään. Mitä tarkoittaa se omalla kohdallani?

// Iso kiitos. Olette olleet ihastuttavan aktiivisia viimeaikoina. Arvostan todella. Teette tästä niin mieluisaa!