Jalat kuljettavat
eteenpäin. Askel askeleelta. Eiväthän edes tiedä, minne matkaavat. Silti
taivaltavat varmoina pitkin kapeaa polkua. Jyrkkä on pudotus reunan tuolla
puolen. Koko ajan vaikuttava vaara. Järki sanoo, kompastua, kaatua tai pudota
voin millä hetkellä hyvänsä. Tässä ei ole mitään järkeä. Huipulle on liian
pitkä matka. Käänny takaisin.
Silti vain jatkan
kulkuani. Pelotta. Koska tunnen koko sydämessäni tämän olevan oikea tie. Vaikka
silmät laittaisin kiinni, ei mielestäni yksi ajatus pääse karkaamaan. Vaikka
miten kapeaksi tie kävisikin. Vaikka kuinka hukkaan sillä joutuisinkin. Koko ajan
luotan. En ole tälle matkalle vahingossa päätynyt. Jaksa vain uskoa. Jaksa
vain.
Ja lopulta kaikki on
sen arvoista.
VAU <3
VastaaPoistaMaisemissa ei ole kyllä valittamista!
PoistaAivan ihana postaus!
VastaaPoistaAivan ihana postaus!
VastaaPoistaKiitokset! :--)
PoistaKomppaan edellisiä, aivan ihana postaus ja vau mitä kuviakin!
VastaaPoistaKiitos kovin! :--)
PoistaAivan IHANIA kuvia!❤️
VastaaPoistaIhana kuulla, että tykkäsit! :--)
PoistaUskomattomat maisemat!
VastaaPoistaNe ovat kyllä jylhät! Pidän paljon!
Poista