Kun olin itsenäinen

Lämmin halaus. Jälleennäkeminen. Tunne joukkoon kuulumisesta. Kaunis kaipaus. Aidosta ilosta pulppuava nauru. Kohtaaminen. Ystävällinen yllätys. Taidetta ja jotain sievää.

Tällaiset asiat tekivät viimeisimmän viikonloppuni. Ne tekivät siitä hyvän. Erilaisen kuin alunperin suunnittelin. Paremman. Jos nimittäin en olisi päättänyt tehdä omia ratkaisuja. Jos olisin vain odottanut, myötäillyt ja tanssinut muiden tahdissa, olisi suurin osa tunteista, hetkistä ja kohtaamisista jäänyt kokematta. Se olisi ollut ajan sekä itseni tuhlausta. Ei ole helppoa olla itsenäinen ja kulkea omia reittejään. Kieltäytyä kutsusta. Hypätä tuntemattomalle maaperälle. Olla rohkea. Avoin. Nyt kuitenkin päätin tehdä niin. Päätin ja olen hyvällä mielellä.