Tuntuu niin paljon. Itkettää, naurattaa, suututtaa ja taas itkettää. Pakahdun ja menetän lattian jalkojen alta. Tässä on järkeä niin vähän. Onko ollenkaan?
Olen pisara putoamassa kohti alapuolella siintävää vedenpintaa. Se on kaukana. Kuitenkin vauhti kovin kova. En osaa millään pelkojani peittää. Näet sen. Jos uimaan en koskaan oppinutkaan?
Pysähtyä ei voi. Mistään ei kiinni enää saa. Täytyy olla valmis - tietämättä mihin. Ja lopulta se vain tapahtuu.
Haukon henkeä. Ehkä olen elossa. Siltikin. Pinnalla pysyn.
Tykkään ihan mielettömästi näistä sun blogin kuvista, mutta varsinkin teksteistä! Tämänkin lukemisen jälkeen tuntui siltä, että itsekin pitää haukkoa henkeä, haha. :) Ihanaa kesää sulle!
VastaaPoistahttps://murroskohta.blogspot.de/
Voi olipa ilahduttava kommentti. On vaan niin huikeaa kuulla tuollaista palautetta! Kiitos, sulle myös! :--)
PoistaYhdyn aikaisempaan kommentoijaan, ihania kuvia kuten aina. Harvoin laiskuudeltani päädyn kommentoimaan, mutta ajattelin nyt kerrankin sanoa, että varsinkin sun kirjoituksia on mielenkiintoista lukea ja vaikutat ihanan aidolta ihmiseltä (:
VastaaPoistaJa nyt mulla on kovin paha mieli, etten muistanut vastata sun ihanaan kommenttiina ajoissa! Kiitos valtavasti kauniista sanoista! Tällaiset rohkaisee valtavasti! :--)
Poista