24h

Miten keskittyykään ihminen epäolennaisiin asioihin? Saatan keskittää aivosolujoukkoni 110-prosenttisesti jännittämään tilaamieni farkkujen saapumista. Tai päivittämään blogilistaa kahdettakymmenettä kertaa päivän sisään. Mitä minä siitä hyödyn? Eikös elämässä ole paljon tärkeämpiäkin asioita? 

Voisin turhuuksien sijaan tehdä jotain hyvää, kehittävää ja muille hyödyllistä - edes itselle. Jotain, mikä saa hyvälle tuulelle. Voisin esimerkiksi tavata ystäviä, leikkiä pikkusiskon kanssa, soittaa mummulle. Ihan ilman suurempaa syytä. Voisin käydä kirkossa tai siivota äidin mieliksi. Tietokoneen avaamisen sijaan voisin kouluttaa koiraani. 

Mutta ei. Mitä tekeekään ihminen? Mitä minä teenkään? Tälläkin hetkellä jumitan tietokoneella. Elän itsekeskeisessä kuplassani, jossa oikeasti tärkeille asioille ei ole järjestelty riittävästi tilaa. En tee sitä, mitä sisimmässäni tahdon vain, koska en viitsi. Koska haen helpointa reittiä. En jaksa nähdä vaivaa. Se on toisinaan ongelma, mutta toisinaan ihan sallittua - jopa toivittavaa.

Joskus on kai ihan tervettä ja hyväkin pohtia tekemisiään. Onko tämä, mitä teen, tarpeellista? Hyötyykö tästä joku? Vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia. Siitä kolmasosa kuluu toivonmukaan nukkuen. Toinen mokoma koulussa tai työssä. Mitä teet lopulla kolmasosalla? Se on sinun päätöksesi.