Kuulas on aamu kylmän pohjoisen. Karu luonto herää hiljalleen kirkkaaseen kajastukseen taivaanrannassa. Keltaisen ja sinisen sävyt tanssahtelevat toisiinsa kietoutuen. Pelkkä ajatuskin pakkasesta saa unisen kehon kääntämään kylkeä. Tahdon nukkua kevääseen. Ei, silloin et ehtisi kokea talven taikaa. Valkoisia kuorrutteita puiden maahanpäin kurouttautuvilla oksilla, oravan jälkiä lumeen painautuneena, pakkasen narinaa kengän pohjissa.
Yksinäinen lumihiutale laskeutuu poskelle ja muuttuu hiljalleen vedeksi. Vedeksi sulaa myös jäätynyt sisimpäni. Pisara kerrallaan valuu pois ennakkoluulot ja vastahakoisuudet. Jaksa vain odottaa. Pian olen valmis.
Vau mitä kuvia! Tuntuu kyllä että pakko päästä pohjosempaan tänäkin talvena. ♥
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi! Maisemanvaihdos on yllättävän ihana asia ♥
Poista