Nuuttipukki vie tänään pois niin joulun (ei muuten onnistu, minun huoneessani palaa jouluvalot niin pitkään kunnes aamuisin on valoisaa, piste) kuin lomankin omalla kohdallani. Ai mikä loma? Tuntuu, ettei sellaista olisi ollutkaan. Olin kuitenkin ystäväperheen matkassa pohjoisissa (ks. edellinen hämmennyspostaus) viime viikon ja voi sitä lumen määrää. Muistutus siitä, miten kaunis voikaan talvinen luonto olla, iski vasten kasvoja ja sai hengen salpaamaan. Kaipaan sitä. Positiivista kuitenkin on, ettei näilläkään leveyspiireillä enää vallitse yhtä "jouluinen" tunnelma kuin näissä koirakuvatuksissa.
Muutama viikko sitten, kun olohuoneemme sivupöydällä vielä komeili pieni, omin käsin sahattu, ruukkuun istutettu ja koristeltu joulukuusi, eräs pieni ihminen keksii laittaa koiran lelun joulukuuseen roikkumaan. Hieno idea, etten sanoisi. Koira ponnistaa, tarraa leluun ja riuhtaisee sen alas koko painollaan. Voi vain arvata kuinka siinä sitten kävi. Meidän perheen joulu siis sai lopun jo ennen loppiaista, kun se pieni pöytäkuusemme ottaa ja tulee niskoilleen alas pöydältä. Kyllä, multineen kaikkineen. Ei ihan niinkuin Strömsössä, tälläkään kertaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti