Täysin vieras ihminen astuu elämääni ja siinä samassa tunnen yhteyden välillämme. Ystävyys syttyy samantien. Tai jopa ennen sitä. Tuntuu, kuin olisin saanut kotiini vanhan tuttavan. Turhaan jännitin, pelkäsin miten tulee tämä kaikki sujumaan. Mitään näin hyvää en osannut odottaa. Hetkeksikään ei hymy kasvoiltani hyytynyt, nauru vuoropuheluista kaikonnut.
Viikko oli kuitenkin liian lyhyt ja se kiisi ohitse turhan nopeasti. Nyt on hän poissa. Lentokone kohosi kohti kotimaata, kauas pois täältä. Vei se samalla kyydillä pois jotain sisältäni. Osa minusta hukkui. Kyynel silmäkulmassa, suru sisälläni. Hyvästit oli kipeä sanoa, tuskallista.
Lämmöllä saan onneksi muistella kaikkea kokemaamme, sieluni hymyilee. Pian taas nähdään.
Varmasti ihana kokemus! Itse vain pelkään sitä hetkeä, kun tajuaa että meijän pikkulukion kaks ihanaa vaihtaria (joitten kans on 6 kk saanu olla paljon tekemisissä) ei oo oikeesti enään täällä. Onneksi aina voi kyläillä ♥
VastaaPoistaViikkokin tuntu yllättävän pitkältä ajalta (hyvässä mielessä), mutta entä sitten puoli vuotta! Siinä voi olla jo kiepät eron hetket! Se on kuitenkin onni, että viestit, tavarat ja ihmiset liikkuu nykyään yllättävän helposti vaikka maailman toiselle puolen! :----) Mahtavaa vaan on saada tällaisia mahdollisuuksia ♡
PoistaTotta! :-)
Poista