Istun linja-autossa. Käytävää pitkin kävelee vanha tuttu. Olen jo aikeissa tervehtiä, mutta jokin saa lopulta kääntämään katseeni pois. Minä hölmö, miksi en olisi voinut tehdä sitä? Hahmo kävelee ohitseni. Vedän syvään henkeä. Sisäänhengityksessä haistan hajuveden. Jälkiruuaksi tarjotaan tupakan lehahduksia. Huokaisen uudelleen.
Matka jatkuu ja kuuntelen takaani kuuluvaa keskustelua. Viina sitä, ryyppybileet tätä. Sisältääkö tuon ihmisen elämä muuta? Käännyn katsomaan ja näen puhujan kasvot. Tutut kasvot yläasteelta. Jälleen huokaisen.
Mikä vie teitä erilleen? Miksi toisten polku risteytyy päihteiden tielle. Toisen taas kuljettaa valo otsassa loistaenq öiseen metsään.
Jep.Ihan samaa mieltä!
VastaaPoistaValitettavaa, mutta niin se taitaa mennä. Liiankin usein.. Kiitos kommentista :---)
Poista..ihan liian tuttu tilanne! Miksi ei voi vain rehdisti tervehtiä, vaan pitää kääntää pää pois? Ja mikä saa tiet lähtemään erisuuntiin? Niimpäniin. Luulen, että erilaiset elämänarvot ovat aika suuri tekijä.. Taas niin hyvää tekstiä sinulta! :-)
VastaaPoistaItsekin sortuu niin usein vain katsomaan poispäin, kun voisi ottaa kontaktia. Näyttää huomaavansa. Typerää. Ja ihmispolut, ne elävät ihan omaa elämäänsä. Kenen johdattaa minnekin. Hyviä pointteja, kiitos Elovena! :---)
PoistaJa tuntuu, että ne tiet kuljettaa minne sattuu juuri niitä, kelle sitä vähiten toivoisi tai olisi uskonut koskaan niin käyvän. Vaikka eihän sitä kenellekään tuollaista tietenkään toivo, mutta ehkä ymmärrät.
VastaaPoistaKauniita kuvia!
Kyllä vain, ymmärsin hyvinkin! Sitä vain toivoisi onnea toisten tielle, mutta aina se ei vain toteudu. Joskus tapahtuu yllättäviä käänteitä ja pian ollaankin umpikujassa. Tai jyrkänteen reunalla. Ei ole yksinkertaista pysyä oikealla polulla. Kiitos paljon sinulle! :---)
Poista