Meidän Wanhat

Prinsessojen ja aikuismaisuuden päivä kuten jatkojen (lue ravintola illallisen) jälkeen pohdittiin: "Kun tajuaa kävelevänsä korkokengissä, pikkumustassa ja täydessä tällingissä puolen yön aikaan keskustassa, voi olla varma, että jotain hyvin erikoista on tapahtunut." Ja niin olikin.

Ihana päivä säilyy nyt sädehtivänä muistona mielessäni sekä tietokoneen valokuvakansioissa. Ehdittiin jo surkutella, että nyt se on ohi. Toisaalta ajattelen, että onneksi vain kerran elämässä. Ei sitä osaisi arvostaa, jos tuollaista kokisi liian usein. Mahtava, ainutlaatuinen kokemus, kipeät varpaat, kimallusta, helmojen tanssia, hyvää ruokaa ja runsaasti iloista mieltä.