Ohi on

Kirjoitussalista keskiviikkona viimeisen kerran poistuessa ei sitä vielä osannut ymmärtää, vaikka kotona vastassa oli jopa ruusuja onnitteluineen. Ei ymmärrä täysin edes näin muutaman vuorokauden jälkeenkään. Sitä, että seuraavana aamuna saa herätä, milloin huvittaa ja vaeltaa vaikka koko päivän yöpukusillaan. Olla, tulla ja mennä, miten lystää. Ei kiirettä. Ei pakotteita. Mikään pieninkään piikki omassatunnossa ei enää käske lukemaan.

Ja se vapaus. Kun voi levittää kädet purjeiksi halkomaan tuulta uusien haasteiden. Kurottautua laskevaan aurinkoon ja henkäistä keuhkojen täydeltä kevätilmaa. Tänään on helppo hymyillä, antaa naurun hersyä. Tanssia pienet onnentanssit ja vielä perään parit piruetit. Takakireys jäänyt musteena paperille pudottaen taakat työn tuomat. Päämäärä saavutettu. Olo sekä mieli kevenee. Ehkä sen pikkuhiljaa ymmärrän - lukio on totaalisen ohi.

// Onnea kaikille kanssakirjoittajille! Me tosiaan selvittiin siitä. Ja voimarutistus niille, joilla koe on vielä edessä! Pian se on ohi.