Olenkohan liian positiivinen? Hypetänkö turhan paljon? Missä vaiheessa yltiöiloisiin postauksiini kyllästytään ja saan riemupellen maineen? Tällaisia kysymyksiä olen mielessäni viimeaikoina pyöritellyt. Pohtinut, saako onnellisuuden julkinen jakaminen suomalaisen perusluonteen näkemään punaista. Kuten eräällä nettipalstalla oli kokonainen keskustelu avattu iloisten ihmisten ärsyttävyyden päivittelylle. "Koska sellainen kunnon ihminen on, ei hukkaa aikaansa tyhjännauramiseen."
Se, että elämässäni on paljon asioita, jotka ovat hyvin, ei kuitenkaan ole keneltäkään pois. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Ja totuus on tämä: Nautin nauramisesta ja hymyilen huomattavasti murjottamista mieluummin, vaikkei päivä paras mahdollinen olisikaan. Onhan minullakin tietysti heikot hetkeni, mutta juuri ne useammin jäävät blogin ulkopuolelle. Julki pääsevät parhaat palat, jotka kuitenkin aidosti heijastuvat todellisuudesta. Vaikka yrittäisinkin rajoittaa positiivisten sanojen viljelyä, on aina niiden takana iloinen ihminen, joka pyrkii näkemään valoa ja toivoa. Miksi siis suodattaisin fiiliksiäni tänne niitä rustaillessani?
Olen kunnon ihminen tai en. Ainakin minulla on mukavaa.
// Mitä pidätte kuvien haalean utuisesta värimaailasta? Käytössä kotikonsti valokuvaukseen: teippaa ympäri objektiivia tulppaanin terälehtiä linssiä peittämään ja anna kameran laulaa.
Se, että elämässäni on paljon asioita, jotka ovat hyvin, ei kuitenkaan ole keneltäkään pois. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Ja totuus on tämä: Nautin nauramisesta ja hymyilen huomattavasti murjottamista mieluummin, vaikkei päivä paras mahdollinen olisikaan. Onhan minullakin tietysti heikot hetkeni, mutta juuri ne useammin jäävät blogin ulkopuolelle. Julki pääsevät parhaat palat, jotka kuitenkin aidosti heijastuvat todellisuudesta. Vaikka yrittäisinkin rajoittaa positiivisten sanojen viljelyä, on aina niiden takana iloinen ihminen, joka pyrkii näkemään valoa ja toivoa. Miksi siis suodattaisin fiiliksiäni tänne niitä rustaillessani?
Olen kunnon ihminen tai en. Ainakin minulla on mukavaa.
// Mitä pidätte kuvien haalean utuisesta värimaailasta? Käytössä kotikonsti valokuvaukseen: teippaa ympäri objektiivia tulppaanin terälehtiä linssiä peittämään ja anna kameran laulaa.
Niin tuttuja ajatuksia! Mutta niin se on, ei blogissa yleensä halua ammentaa huonoa mieltä kaikille. Ja munkin motto on se, että älä murjota koska hymyileminen on paljon mukavampaa :-)
VastaaPoistaMiten musta tuntuu, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun ollaan jostain asiasta ihan samoilla ajatuksilla? :D Ja toden totta. Ilon kautta tuntuu elämä niin paljon miellyttävämmältä. Jatketaan siis hymyilemistä! Kiitos kommentista Milja!
PoistaIhania nää! Varsinkin tuo mikä on ns väärin tuossa, kivaa vaihtelua kun aina kuvissa tuntuu olevan samat rajaukset ja sommittelut ja asennot ja ilmeet - ja no kaikki mahdollinen :D
VastaaPoistaKiitos Anni! :--) Itsekin välillä havahtuu siihen, miten kaavoihin kangistunutta omienkin kuvien ominaisuudet ovat. Taustat vain vaihtuvat, mutta pärstä poseerauksineen on aina melkein sama. Pitäisi avartaa silmiä repäisemällä ja kehittelemällä jotain tavallisuudesta poikkeavaa! Nämä suomalaiset kalseat puitteet tähän aikaan vuodesta vain hieman rajoittavat kuvailutouhuja... Kenties sitten kevään tästä edetessä!
PoistaMä tykkään ainakin ihan hirmusesti kuvista, ne on ihanasi tollasia vähän erilaisia! :)
VastaaPoistaKiitos paljon Jenny! Mukava kuulla onnistuneensa! :--)
Poistaihania kuvia ♥
VastaaPoistaVoi kiitos Sini! Sinäkin se jaksat kerta toisensa jälkeen aina piristää kommenteillasi! :--) Arvostan todella!
PoistaHih, enpä olisi arvannut, että noin kauniit sävyt kuviin saa tulppaanilla! :D Mahtavaa!
VastaaPoistaEmpä itsekään uskonut niiden ihan tällä tavoin toimivan. Mutta yllättävän hyvään lopputulokseen pääsin omastakin mielestä. Kiitos sulle! :--)
PoistaMasentuneita postauksia ei kukaan kyllä jaksais lukee... parempi olla positiivinen! :) Sulla on muuten tosi kiva blogi täynnä aivan mahtavia kuvia! Jatka samaan malliin :)
VastaaPoistaHurjasti kiitoksia sulle Lotta! :--) Olen kyllä samaa mieltä. Positiivisuus kantaa huomattavasti pidemmälle kuin masistelu.
PoistaAivan huippu tuo terälhti-idea, miten jotku keksiiki! :-D Muutenki tosi ihania nää kuvat susta ja hyvin kirjoitettu. :)
VastaaPoistahttp://allbeautifullost.blogspot.fi/
Kiitos Heidi! Alkuperäinen tarkoitushan oli saada sellaiset mukavat näkyvät sumenteet kuviin, mutta terälehdet tulivatkin liian lähelle linssiä ja saivat koko kuvan ikään kuin värjääntymään. Lopputulos oli tällainen, mutta ehkei kuitenkaan yhtään sen hullumpi. Päähänpistojen toteutus kunniaan siis tässäkin kohtaa! :--)
Poista