Sadepisarat valuivat vaakasuorassa pitkin ikkunan lasia. Ihmiset ulkona kyyryssä huppujensa alla. Tuskin katsekontaktia saivat luotua kyytiin astuessa. Maanantaihan se. Minä myhäilin. Tyytyväisyys. Vakaus. Maahan asti kurottava harmaa taivas sai oloni levolliseksi. Siinä oli hyvä istua ja olla vain.
Tai ainakin niin kauan, kunnes huomasin hypänneeni bussiin, joka ei lopulta mennytkään määränpäähäni. Myhäily loppui. Huppu omankin nupin suojaksi ja seuraavan bussin odotteluun.
Vihdoin viimein pääsin perille. Yksi toimisto. Yksi asia hoidettavana. Pian saisin tämän lopultakin pois päiväjärjestyksestä. Saavuin etuovelle, jossa odotti niin iloinen yllätys kuin nyt vain arvata saattoi. Valkoinen lappu varustettuna suljettu maanantaisin -tekstillä. Tietysti.
Tappion karvas nielaisu. Ei muuta kuin kahdella eri bussilla takaisin kotiin.
Tämän päivän saldona siis yli kaksi tuntia bussissa istumista ja yhtä monta asiaa hoitamatta kuin aamulla kotoa lähtiessä. Mutta tänään se ei edes haittaa. Mitäpä harmituksella voittaisin. Huomenna uusi yritys.
Äh, voi ei! Tämä on mulle niin tuttua kun en ikinä muista katsoa sieltä netistä niitä aukioloaikoja...! Joskus niitä ei edes ole kunnolla näkyvissä! Toivottavasti huominen reissu onnistuu astetta paremmin! :D Ihania kuvia :)
VastaaPoistaJuu tällaista sattuu aina välillä! Mutta seuraava kerta tosissaan palkitsi sitten! Kannatti jaksaa yrittää uudelleen :--)
PoistaAnteeksi. Olen ihan oikeasti yrittänyt olla ajattelematta sinua. Se nyt ei vain onnistu
VastaaPoistaNo kun sä olet niin ihana ja silleen.