perjantai 8. tammikuuta 2016

Vuotena 2015

Alkuvuodesta vietin viimeiset hetkeni lukiossa. Ikimuistoiset. Potkijaiset, penkkarit ja pian alkoikin lukuloma. Taisin tosin tehdä kaikkea muuta kuin lukea. Teimme esimerkiksi päiväreissun Tampereelle ja monenmonta pienempää ympäri lähiseutua. Vapaus, seura sekä edelleen melko tuore ajokortti laittoivat onnesta sekaisin. Saapuivat ylioppilaskirjoitukset ja papereista päätellen jotain oli vapaan aikana sitten kuitenkin tullut opiskeltuakin.

Vapaus sen kuin kasvoi, kun koulun tuomat velvoitteet olivat ohi. Nautin elämästä niin kovin ja heistä, kenen kanssa sen jaoin. Rentouduin ystävieni kanssa Himoksen vuokramökillä ja hengailin vain. Tein impulsiivinen päätöksen Jenkkeihin lähdöstä. Näin paljon vaivaa hakumateriaalin täyttämiseen, kävin pääsykokeissa Helsingissä ja pääsin ohjelmaan.

Kesäkuun alussa juhlittiin valkolakkeja ja omat, sympaattiset juhlani vietin rakkaiden ympäröimänä. Toki valmistelut tätä päivää varten olivat täyttäneet to do listoja kiitettävästi. Kaikki kuitenkin sen arvoista. Hauskoja tempauksia, roadtrip, ensimmäiset festarini, yöseikkailuja, töitä ja ystäviä sisälsi minun kesäni. Loppua kohden huipentui vain: sää lämpeni, oli Ruotsin reissua sekä partioleiriä. Oli ihanaa yhdessäoloa sekä jo hippunen haikeutta.

Elokuun lopussa kääntyi elämässäni aivan uusi sivu, kun astelin ensimmäistä kertaa tämän maanosan kamaralle. Edessä oli paljon totuttelua uuteen kulttuuriin, arkikieleen sekä perheeseen. Oli alkuhuumaa ja sittemmin hetkiä, kun tunsin olevani aivan hukassa ja yksin. Sain kuitenkin huomata, miten uskomattomalla tavalla asiat voivat järjestyä. Yksi päivä vain löysin itseni keskeltä rakastavaa yhteisöä. Löysin itseni, opin ja ymmärsin niin paljon uusia asioita elämästä.

Juuri ennen vuodenvaihdetta tein päätöksen perheen vaihdosta. Jouduin käymään läpi epämiellyttäviä keskusteluja, uuvuttavaa aikaa. Omassa päätöksessä vankasti pysyminen kuitenkin kannatti. Lopulta hyvästelin jo toistamiseen kaiken, johon olin ehtinyt tottua. Kiintyä. Hyppäsin uuteen seikkailuun.


Kuluneen vuoden aikana tapahtui enemmän kuin minään aiempana. Kiipesin vuoren huipulle. Olin onnellisempi kuin koskaan. Putosin mustaan maahan. Olin eksyneenpi kuin koskaan. Tein tähän asti suurimpia päätöksiä elämässäni. Kokeilin. Olin hölmö. Takerruin vanhoihin epäonnistumisiin ja annoin uuden mahdollisuuden. Tein virheitä ja opin niistä. Kasvoin valtavasti.

En voi koskaan kyllin kiittää teitä. Rakkaita tukijoukkoja. Ilman teitä ei oltaisi nyt tässä. Uuteen vuoteen avoimesti astumassa.

Vuosikatsaus vuotena 2014 ja vuotena 2013

10 kommenttia :

  1. Paljon on sun vuoteen kyllä mahtunut... Kivan erilaisesti muutenkin toteutettu tää vuosikatsaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varsinkin kun sen kaiken tiivistää muutamaan riviin, tajuaa, miten paljon sitä onkaan tosissaan tapahtunut! Kiitos Jenny! :--)

      Poista
  2. Ihanasti toteutettu postaus, samoin nuo aiemmat vuosikatsaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti palautteesta Anna! :--)

      Poista
  3. Aivan ihanasti toteutit tän postauksen!! Tosi kivoja kuvia ja ihana, lämmin mutta aina ajoittain vähän haikea tunnelma tän postauksen kuvissa.

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu! Olen kiitollinen! :--)

      Poista
  4. Horisontti suoraan noissa kuvissa! Mulla ei ole muuta huomautettava :)

    VastaaPoista
  5. Hui, luulin kirjoittaneeni jotain pahempaa.

    VastaaPoista
  6. https://www.youtube.com/watch?v=4F4yT0KAMyo

    VastaaPoista