Sadepisarat alkavat tutun rummutuksen vasten jalkakäytävää. Syyskuu. Syyssateet. Ne ovat täällä taas. Eikä haittaa. Kadut tyhjentyvät taivaan vesihyökkäykseltä suojaan ryntäävistä ihmisistä. Ja sitten siellä olen minä. Lettipäinen tyttö alla valtavan sateenvarjon vaaleanpunaisissa kumisaappaissaan. Hymyssään.
Syksy on kotoisa. Hartaan mietteliäs ajatuksissaan. Lempeä kosketuksessaan. Käännekohta. Valoa riittää vielä päivän menoihin. Illan sopivasti hämärtyessä herää kaipuu käpertyä kotikoloonsa. Puuhastelut ja kodinaskareet vetävät puoleensa. Omat jutut. Viihtyisyys. Kunhan lämmintä juotavaa on riittävästi.
Voi veljet, kunpa tämä aika vuodesta kestäisi pitkään pitkään.
Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa ja viimein on pakko tulla kommentoimaan, kuinka paljon tykkään. Kirjoitat ihanasti ja kuvasi ovat aina todella tunnelmallisia, vau! :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta palautteesta! Lämmitti kovin mieltä lukea noin ajatuksella kirjoitettu kommentti! :--)
Poista