Silloin kun on aikaa. Ilman puhelimen turhaa räpeltämistä. Ilman ylimääräisiä virikkeitä. Istuu paikallaan. Ehkä kirja tai lehti edessään. Tai vain omana seuranaan. Ajattelee. Kysyy itseltään, mikä tänään harmittaa. Antaa tunteiden tulla. Sellaisinaan. Ottaa valta mielen hetkeksi. Vain hetkeksi. Rauhassa käsittelee. Ehkä korjaa ehkä ei. Kunhan jättää siihen paikkaan. Asiat, joita murehttii liian painavia kantaa mukanaan. Kysyy itseltään uudelleen. Tälläkertaa kaikkia niitä asioita, joista tänään kiittää. Mistä löytää iloa? Lopulta pieni liike suupielissä ylöspäin. Löytyihän. Muistaa ottaa ne mukaan. Ei päästä irti, sillä ne vievät pitkälle. Läpi yön valona ainakin seuraavaan aamuun asti. Valona pimeässä. Melankolian maailmassa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti