Huomaan muutoksen tapahtuneen. Silmäni nauttivat yhä enemmän tavallisen elämän kuvista. Kuvista, jotka peilaavat omaa elämää paremmin kuin kiiltokuvamaiset postikortit. Saa olla rakeisuutta, saa olla keskeneräisyyttä. Koska sellaisia me olemme. Enemmän ja vähemmän vaiheessa. Kasvussa ja valmistuksessa. Eivätpä siis täydelliseksi hiotut kuvat paljoa antaisi samaistumisen mahdollisuuksia. Otokset, joiden lavastamiseen, filttereihin ja loppusäätöön on käytetty enemmän aikaa kuin itse hetkeen.
Tavallisuus ei kuitenkaan poissulje tunnelmaa. Välittyviä fiiliksiä. Hienoja hetkiä ja ikusitamisen arvoisia näkymiä. Ja minähän rakastan niiden taltiointia. Itseni ilmaisua kamera tai puhelin kädessä. Olen asettanut itselleni riman matalalle. Jos menetän sen takia lukijan tai kaksi, olkoot. Minä pidän siitä, että ollaan rehellisiä, tavallisia arjen ihmisiä.
Tykkään niin paljon sun sun ajattelutavasta, tykkään sun kuvista ja teksteistä tykkään tästä postauksesta. Kiitos antoisasta blogista❤
VastaaPoistaVoihan sinua. Kiitos herttaisesta kommentista! <3 Olehyvä.
PoistaTavalliset kuvat on kyl kivoja, varsinkin nää mitä oot tähän napsinut <3
VastaaPoistaMukava kuulla, että siellä tykätään myös! Kiitos :--)
PoistaKauniita kuvia, ja ihanaa tekstiä kirjoitat<3
VastaaPoistahttps://harrietgripenberg.blogspot.fi/
Ei, ei, ei! Ei kahvi/kaakaokuppia papereiden päälle, eikä näppäimistön yläpuolelle. PS. Tuo valkonen mössö lautasella näyttää ihan selällään makaavalta Michelin-mieheltä.
VastaaPoistaSe on kahvikuppi kyllä, mutta toimittaa vesivärikipon virkaa. Kiitos kuitenkin huolehtimisesta!
PoistaTästähän voisi tehdä kunnon ajatusassosiaatiotutkimuksen! Mitä kenellekin tulee mieleen raejuustokasasta. Kuinka valtavan mielenkiintoista.
Sulla on niin ihana tapa kirjoittaa, pidä siitä kiinni! <3
VastaaPoistahttp://viivimiljamaria.blogspot.fi
Voi ihastuttava, kiitos kovin! <3
Poista