Olet perhonen, Siivet on luotu selkääsi. Niillä voisit lentää kauas. Voisit tuntea, mitä on liitää korkella. Jos vain annat sen tapahtua. Uskallat antautua tuulen riuhtaista mukaansa. Suuren tuulen. Sellaisen, joka vie valoon. Haasteisiin. Voittoon.
Pieni perhonen, älä pelkää. Älä enää piilottele siipäsi syvällä takkisi sisässä. Koska sinä olet vapaa. Vapaa päästämään irti niistä kahleista, jotka sitovat vielä kiinni likaiseen maan kamaraan. Se on kuitenkin uhraus kaiken vanhan. Tutun, totutun ja turvallisen. Oletko siihen valmis? Haluatko? Sinun on päätettävä.
Lopulta uskallat. Tuuli vie. Perhosensiivet vahvistuvat. Kasvavat kotkan siiviksi. Vahvoiksi vieden aina vain lähemmäs taivaan kantta. Huomaatko nyt? Sinut on luotu lentämään.
Oi, miten kivasti kirjoitettu! ♥
VastaaPoistaIhana kun kommentoit, kiitos! <3
PoistaNiin kaunista ja herkkää tekstiä. Jotenkin niin osuvasti kirjoitettu. Jospa sitä joskus vielä uskaltaa päästää irti ja saa voimia lentää eteenpäin.
VastaaPoistaKirjoitat kyllä todella kauniisti. Pidemmän aikaa oon jo lukenut tätä blogia, mutta ei ole tullut kommentoitua.
Valoisaa syksyä sulle! ��
Ompa mukava, että nyt kommentoit! Teidän sanoilla on huikea vaikutus! Kiitos sanoistasi! <3
PoistaNiin, eihän kukaan ole valmis. Tai aina rohkea. Rohkeudessa ainakin oman kokemuksen perusteella kasvaa, kunhan ensin on uskaltanut ottaa askeleen, joka pian muuttuu kävelyksi. Pikkuhiljaa kiivetä korkealle. Avata silmät ja lopulta hypätä reunan yli huomatakseen, että ne omat siivet todella kantavat.
Energisiä sekä aurinkoisia syyspäiviä myös sinulle! :--)