perjantai 12. joulukuuta 2014

Paperilennokkeja

Kun jono yltyy parikymmentä metriä sisäänpääsyn ulkopuolelle, täytyy meneillään olla jotain jännittävää. Ja kun kysymyksen esitti alakouluikäisille seuralaisilleni, oli vastaus ehdoton kyllä. Ilmapiirissä leijailee innostus miltein käsinkosketeltavina hippusina. Tätä on odotettu.

Mikä onkaan ihanampaa kuin katsella toisten iloa? Hymy huulilla, silmät säteillen ja posket punoittaen hyppivät pienet ihmiset musiikin tahdissa. Hetkeäkään ei permanto saa armoa, kun hulvaton tanssi tarttuu jalkoihin korviahuumaavien kiljaisujen säestämänä. Ihailijakyltit heiluvat, eikä laulujen sanoja tarvitse hetkeäkään muistella. Tässä on pienten fanien toiveiden täyttymys. Kieltämättä isompikin nauttii.

2 kommenttia :