keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Korkea saari, korkeat kalterit


Kolme täysi-ikäistä tyttöä herää aamulla neljältä ja lähtee bussilla miltein kolmensadan kilometrin päähän päästäkseen päiväksi Korkeasaaren. Eikö kuullostakin aivan normaalilta? Reissu onnistui oikein mallikkaasti, mitä nyt 1/3 lähtijöistä ei aivan silloin aamuneljältä herännytkään, vaan nukkui pommiin, myöhästyi bussista ja tuli seuraavalla perässä. Niin tietysti unohtamatta vanhinkopummiutta yhdessä jos toisessakin paikassa.  Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri näistä syistä meillä oli erittäin mukavaa.

Mitä Suomen suurimmalla eläintarhalla sitten oli meille annettavanaan? Ainakin haaveita lemmikkitiikeristä sekä näytöksiä irstaista apinoista. Hupia turisteille. Ja mehän nautimme. 

Lisäksi jälleen kerran, vieläpä aiempaa konkreettisemmin, aloin miettimään, onko eläimillä oikeasti mukavaa suljettujen aitojen sisäpuolella. Mukavahan niitä on päästä tuijottelemaan, sitä en käy kieltämään. Kuitenkin surulliseksi laittaa katsoa kaljuuntunutta papukaijaa sekä kilpikonnaa, joka lakkaamatta ui päin lasia pyrkiäkseen ulos. Vaan koskaan ei pois pääse. Tai merikotkia, jotka apaattisina suuntaavat katseensa avoimille vesille. Kaltereiden ja teräsverkkojen vangit.

Kai herttaisista vallabeista sekä viidakon uljaasta kuninkaasta pidetään hyvää huolta. On ruokaa, suojaa sekä huoltohenkilökuntaa. Voisivat asiat huonomminkin olla.

8 kommenttia :

  1. Tosi usein tulee mietittyä, onko oikein käydä eläinpuistoissa, mutta taidan olla aika samaa mieltä kuin sä. Ainakin tän postauksen ajatukset tohon eläintarhaan liittyen tuntu ikäänku omilta. Mutta joka tapauksessa, jälleen tosi ihania kuvia ja kiva postaus. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman ristiriitaista. Hyvähän näitä on kuitenkin miettiä ja mukava kuulla, että siellä ollaan samoissa aatoksissa. Kiitos ja kumarrus kommentista! :--)

      Poista
  2. Tuo kuulostaa just niin järkevältä mitä se, että kaks tyyppiä herää kuudelta aamulla pellolle kuvaamaan joutsenia. Pakkaa reppuun kahvitermarin ja eväsleivät ja polkee viis kilometriä peltojen keskelle. Ihan vaan siks, että se on hauskaa.
    Arvostan sun elämänasennetta niin paljon ja tästä tulis monen ihmisen ottaa mallia. Tällasta sen elämän kuuluukin olla - rentoo, mutta kuitenkin sen verran pohdiskelevaa, että ehtii miettimään onko oikein katsella apinoita kaltereiden takana. Jatka samaan malliin! Tää on yks mun lempiblogeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ihan loistava just! Löytyyhän noita juu samankaltaisia tarinoita. Yleensä ne ovat vieläpä niitä muistoista hauskimpia. Pysytään siis spontaaneina ja avoimina joskus hölmöltäkin tuntuville päähänpistoille. :--)
      Tulinpas hyvälle mielelle noista sun sanoista! Toivottavasti tämä blogini voisi toimia väylänä, jonka kautta lukijat voivat saada hippusen iloa päiväänsä. Onhan sen hymyn todettu olevan helposti tarttuvaa sorttia.
      Kiitos Linnea! :--)

      Poista
  3. Tuo perhoskuva oli hirmuisen pysäyttävä kaikessa komeudessaan!

    VastaaPoista
  4. Hah, vähän jännitystä elämään kun kaikki ei mee käsikirjoituksen mukaan :D ja kuitenkin päivä oli vaan mitä onnistunein! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ystäväiseni! :--) Olishan se vallan tylsää, jos kaikki sujuisi etukäteen suunnitellusti!

      "I used to have all these plans and think 'Ah, I have my whole life figured out', but then I realized no matter how much I plan: life happens!"

      Poista