Yksinäisyys. En suosittele sitä kenellekään. Se voi ahdistaa, turhauttaa. Se voi tappaa. Ei ole ihmisluonnolle mitenkään ominaista vaeltaa vailla seuraa. Harhailla. Epätoivon vallassa etsiä samanhenkisiä tovereita. Tuloksetta.
Kuitenkin huomaan jollain kummalla tasolla nauttivani siitä. Vietän riippumatonta aikaa. Kävelen katulamppujen langettaessa maahan vain yhden varjon. Laitan autossa radion niin kovalle kuin huvittaa. Haahuilen päämäärättömästi kaupassa ihan vain hyvin vuoksi. Vietän aikaa syvällä mietteissäni. Hymyilen. Olo on niin tyyni.
// Ja vain muutamaa päivää myöhemmin tilanne on kovin toinen. Vain muutamaa päivää myöhemmin en tunne oloani ollenkaan niin yksinäiseksi. Kuulkaa toverit, asiat aina vain niin ihmeellisellä tavalla järjestyvät.
ihania kuvia! ja ihana postaus muutenkin hih :-)
VastaaPoistaIhana kiitos sulle! :--)
PoistaVau noi kuvat ja teksti! Ihana neulepaita, tollanen syksysen värinen :)
VastaaPoistaKiitos Anna! :--) Ja paitanen on kyllä kiva! Tällä hetkellä vain maailman toisella puolella pahvilaatikossa. *itkunauruhymiö*
PoistaKulta <3 on nii ikävä
VastaaPoista-enma
Pus tuu tänne <3
PoistaJälleen sun sanoista huokaa totuus ja aitous. Rakastan lukea sun postauksia. Katsella ihania kuvia. Samaistua lauseisiin ja uppoutua tunnelmaan. Kiitos jälleen :)
VastaaPoistaHurjan herttainen kommentti! Sai melkein allekirjoittaneen vallan punastumaan! Suuren suuri kiitos nätistä sanoista! :--)
PoistaIhailen sun kirjotustyyliä. Ja sun pukeutumistyyliä myös. Nää tekstit saa pysähtymään ja miettimään, kiitos! :)
VastaaPoistaVoi ei, munhan tässä kiitosta pitäisi sanoa. Tulee niin mukava mieli teidän ihanista kommenteista! :--)
Poistasuperkiva postaus ja ihana tuo sun paita :)
VastaaPoistaKiitokset sulle! :--)
Poista