sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kun ei ole ketään, jota tavata

Yksinäisyys. En suosittele sitä kenellekään. Se voi ahdistaa, turhauttaa. Se voi tappaa. Ei ole ihmisluonnolle mitenkään ominaista vaeltaa vailla seuraa. Harhailla. Epätoivon vallassa etsiä samanhenkisiä tovereita. Tuloksetta.

Kuitenkin huomaan jollain kummalla tasolla nauttivani siitä. Vietän riippumatonta aikaa. Kävelen katulamppujen langettaessa maahan vain yhden varjon. Laitan autossa radion niin kovalle kuin huvittaa. Haahuilen päämäärättömästi kaupassa ihan vain hyvin vuoksi. Vietän aikaa syvällä mietteissäni. Hymyilen. Olo on niin tyyni.

// Ja vain muutamaa päivää myöhemmin tilanne on kovin toinen. Vain muutamaa päivää myöhemmin en tunne oloani ollenkaan niin yksinäiseksi. Kuulkaa toverit, asiat aina vain niin ihmeellisellä tavalla järjestyvät.

12 kommenttia :

  1. ihania kuvia! ja ihana postaus muutenkin hih :-)

    VastaaPoista
  2. Vau noi kuvat ja teksti! Ihana neulepaita, tollanen syksysen värinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! :--) Ja paitanen on kyllä kiva! Tällä hetkellä vain maailman toisella puolella pahvilaatikossa. *itkunauruhymiö*

      Poista
  3. Kulta <3 on nii ikävä

    -enma

    VastaaPoista
  4. Jälleen sun sanoista huokaa totuus ja aitous. Rakastan lukea sun postauksia. Katsella ihania kuvia. Samaistua lauseisiin ja uppoutua tunnelmaan. Kiitos jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan herttainen kommentti! Sai melkein allekirjoittaneen vallan punastumaan! Suuren suuri kiitos nätistä sanoista! :--)

      Poista
  5. Ihailen sun kirjotustyyliä. Ja sun pukeutumistyyliä myös. Nää tekstit saa pysähtymään ja miettimään, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, munhan tässä kiitosta pitäisi sanoa. Tulee niin mukava mieli teidän ihanista kommenteista! :--)

      Poista
  6. superkiva postaus ja ihana tuo sun paita :)

    VastaaPoista