Olenko koskaan
aiemmin istunut puiston penkille tai puron varrelle? Levollisesti. Ehkä
lukemaan. Ehkä syömään matkan varrelta ostamaani lounasta. Ehkä vain
kuuntelemaan kellertävien lehtien rapinaa, veden solinaa, hiljaisuutta.
Katselemaan lasten haravointileikkiä. Keräämään talteen auringon viimeisiä
kesäsäteitä. Nauttimaan.
Olenko koskaan ollut
näin kiireetön? Kaikessa rauhassa vain antanut pyörien rullata eteenpäin.
Mennyt minne tuuli kuljettaa. Tutkinut ympäristöä kuin utelias pieni ihminen.
En varmastikaan. Ja
siksi aioinkin ottaa kaiken mahdollisen ilon irti näistä leppoisista
syyspäivistä niin kauan kuin niitä riittää. Tunnen väliaikaisuuden. Tunnen
muutoksen. Pian viimeinenkin lehti maahan leijailee.
Näyttää ja kulostaa niin täydelliseltä!
VastaaPoistaEn tiedä, onko täydellisyyttä, mutta tällaiset hetket ovat kyllä hyvin lähellä sitä! :--)
Poista