neule kirppis / teeppari seppälä / farkut dr denim / kengät vagabond
Aiemmin en osannut
arvostaa niinkin yksinkertaista asiaa kuin sitä, että joku tietää kutsua sinua
omalla nimelläsi. Tuntee sinut. Enkä tietenkään. Sehän oli itsestäänselvyys.
Kun elämästä poistetaan itsestäänselvyydet, jää sitä melko yksin. Ulkopuolelle.
On siis hyvä
huomata, miten tärkeä osa hyvää elämää - kenen tahansa elämää on olla
huomattu. Tunnettu. Nimeltä kutsuttu. Sillä voi miten ihanalta se tuntuikaan
paraatipäivänä ensimmäisen kerran kuulla tervehdys väkijoukosta. Tervehdys,
joka oli osoitettu vain minulle. Niin tai se, kun kirkossa ihmiset iloitsevat
nähdessään minut paikallani. Kyselevät ehkä kuulumisia. Huomaavat. Toisinaan
joku vaivautuu jopa lähettämään kutsun liittyä seuraan. Liittyä johonkin.
Ja niin jokainen
pala löytää paikkansa. Yksi kerrallaan.
Wau mitä kuvia, wau mikä teksti! Aivan upeita, näitä palaa lukemaan yleensä monta kertaa uudelleen! :)
VastaaPoistaJuuri silloin, kun ei ole täydellisen tyytyväinen postauksen sisältöön, saa yleensä parhaimman palautteen teiltä. Olen tosissaan kiitollinen! :--)
PoistaMoikka! Olit kommentoinut Linkkaa blogini -postaukseen ja olet viiden suosikkiblogini joukossa :) Saanko käyttää blogisi kuvia tehdessäni esittelyä lemppareistani?
VastaaPoistahttp://vilhelmiinalyydiaa.blogspot.fi/
Onpas mukava kuulla. Toki, käytä vain! :--)
Poistablogisi on niin ihana, tästä tulee aina hyvä fiilis :-)
VastaaPoistaSitä hyvää mieltä on ilo jakaa eteenpäin! :--) Kiitos!
Poistanuo kuvat on ihania, samoin niissä oleva tyttö on niin kaunis! tämä sun blogi on ihan uskomattoman ihana :)
VastaaPoistaHurjan paljon kiitoksia sulle Anna! :--) Tykkään teistä kyllä vähintään yhtä paljon!
Poista