Tarvitsen heitä,
mutta he eivät minua. Olen heille vain yksi palapelin pala. Joskus hukassa,
eikä kukaan edes huomaa tai osaa kaivata. Ehkä päivien päästä löydyn sattumalta
taskun pohjalta kyyhöttämästä. Odottamasta. Pääsen hetkeksi taas valoon. Silti
olen vain yksi muiden joukossa ja ehkä unohdun pian jälleen. Eihän minua
välttämättä edes tarvita.
Mutta minä
tarvitsen. Minulle he ovat koko palapeli. Kaikki.
Huomaan tekeväni
itsestäni riippuvaisen. Tarraan kiinni ja vain odotan vastakaikua. Käytän
tunteja tyhjää ruutua tuijottaen. Ei vastausta. Vain odotan. Koska eihän
minulla ole muuta. Yritän niin kovasti, enkä siltikään tunne saavani tarpeeksi.
Haluan kokea olevani tärkeä. Haluan enemmän.
// Rakkaat siellä,
älkää ymmärtäkö väärin. Tiedän, että olette tukenani!
<3 mitä sanoja.!!
VastaaPoistaSellaista ajatussylkyä ehkä. Mukava kuitenkin, jos siellä pidettiin! :--)
PoistaAiva superihana asu!
VastaaPoistaKiitos Emma! :--) Mekko oli kyllä täydellinen heräteostos kirpparilta! Mutta tykkään kovasti!
PoistaEi kai tässä voi sanoa muuta kuin että
VastaaPoistaNo siis öh, You and your pumpkin. JN
VastaaPoistaSorry about those comments. Olen yrittänyt olla selvinkin päin ajattelematta blogiasi, etten sitten lähettelisi kännissä typeriä purkauksiani, mutta minkäs teet, kun se on niin vangitseva. Kirjoitat asioista, jotka ovat minulle tuttuja (kuten yksinäisyys ja ruudun tuijottaminen) ja kuvasi ovat tietenkin hienoja. En voi luvata, ettenkö taas joskus lähettäisi myötähäpeää herättäviä kommenttejani, mutta yritän kovasti olla niin tekemättä. JN
VastaaPoistaWow sun blogi! Aivan MIELETTÖMIÄ kuvia joka postauksessa, ja sun bannerikin on aivan ihana. En oo kauheesti kerennyt sua lueskelemaan, mutta jään ehdottomasti lukijaksi tänne :-)
VastaaPoistaIhana kuulla! Kiitos kovasti noista kannustavista sanoista! :--)
PoistaMoikka! Pääsit blogini linkkaa blogisi postauksen top 10 :-) jos haluat käydä kurkkaamassa :
VastaaPoistahttp://rakkauttaaulait.blogspot.fi/2015/10/link-your-blog-top-10-arvonnan-voittajat.html