lauantai 16. tammikuuta 2016

Hyvinvoiva ja onnellinen?

Olen ollut välillä nuutunut. Vire pysynyt kadoksissa. Olo onneton. Ahdistunutkin ajoittain. Vaikeutta on tuottanut löytää iloa tekemiseen. Sumussa päivästä toiseen.

Onnellisuus ja hyvinvointi. Aina niistä puhutaan ja pitkään olen vain sivuuttanut aiheen. Minähän olen hyvinvoiva ja onnellinen. Olen ollut koko elämäni. Syyn täytyy olla jossain muualla. Ulkopuolella. Tämä nyt kuuluu vain tähän vaiheeseen. Kyllä asiat jossain kohti muuttuvat paremmaksi.

Eivät ne muutu. Eivät itsestään.

Vihdoin ymmärsin kyseenalaistaa. Uskalsin. Elämässäni on tapahtunut viime aikoina niin paljon muutoksia, etten ole muistanut kääntyä sisäänpäin, itseeni kohti ja olettamisen sijaan kysyä, voinko todella hyvin. Vastaus olisi kuulunut kieltävästi jo jokin aika sitten. En ole liikkunut säännöllisesti. En ole syönyt hyvin. Huomaan heikon paikan tullen napostelemalla ylensyöväni. Olen soimannut itseäni, kun kunnon heikentymisen merkit ovat alkaaneet selkeytymään. Ja silti en ole nähnyt syytä tälle käyttäytymiselle.

Vihdoin nyt sen tein ja oivalsin. Tämä psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus on joutunut koetukselle lähes jokaisella osa-alueellan. Rappiolle.

Nyt on siis korkea aika kääntää kelkka takaisin oikeaan suuntaan. Tehdä muutoksia. Tarvitsen arjessa rytmin ruokailuille ja liikunnalle. Kaipaan innostusta ja inspiraatiota. Haluan virkistyä sekä saada tuloksia. Kuitenkaan maalini ei ole vain virittää keho takaisin fyysiseen kuntoon. Tahdon sen olevan kokonaisvaltaisempaa. Tahdon voida paremmin. Tahdon taas sanoa olevani hyvinvoiva ja onnellinen sitä todella tarkoittaen.

9 kommenttia :

  1. Ai että, taas niin ihana teksti ja kuvia. Ihailen sua Elsa.

    VastaaPoista
  2. Hieno teksti ja hienoja kuvia! mutta täytyy myöntää että mulla on vähän samoja ongelmia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokseni! Juu, enkä usko että me ollaan ainuita! Jotenkin stressi, hektinen tai epävarma elämä saa tällasta aikaan, uskoisin. Mutta parasta on, ettei koskaan oo liian myöhästä tehä muutosta! Sen voi alottaa vaikka tänään! Tsemppiä Jenny :--)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Yllättävä kommentti. Kiitos!

      Poista
    2. Kiitosh, itshelleshi. Olen hiljalleen vieroittanut itseni sinusta. En enää halua epätoivoisesti katsoa joka päivä, oletko postannut jotain kivaa, mutta olen kyllä ihan silleen hiljaisesti iloinen, jos laitat kivoja kuvia nettiin. Olen ikuisesti pahoillani siitä, että olen kuolannut sinun takiasi näin julkisesti, mutta hei, eikö maailmassa nyt ole yhtään pahempia rikollisia? Yritän kyllä lopettaa sen kuolaamisen, mutta ei se ole niin helppoa. Ugh.

      Poista
  4. Voi että kun samaistuin. Laiskuus iskenyt ja urheilumotivaatio hiponut nollia jo aivan liian pitkään täälläkin. Uudenvuodenlupauksista huolimatta ei näytä asiaan tulevan muutosta, koska väsyneenä, kiireisenä ja stressaantuneena tuntuu vain paremmalta köllähtää viltin sekaan tv:n eteen katselemaan sarjoja. Toisaalla tietääkin, että urheilu saisi aikaan paljon enemmän ja paremman fiiliksen - purkaisi stressiä paljon enemmän. Kummasti tuon osa-alueen voidessa hyvin, kohenisi muukin olotila valtavasti. Alku on vaikein, ei vain pääse käyntiin. Mutta ehkä vielä, hitaasti ja vaikka rämpien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryhtyminen on totta joskus aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa! Mutta kerran kun sen motivaation saa kohdilleen, ei malta lopettaa. Nälkä kasvaa syödessä - ainakin tällä kertaa on käynyt niin. Tsempit täältä, pystytään tähän! :--)

      Poista