Mitä kuuluu?

En ole ptikään aikaan kirjoittanu suoraan. Mitä kuuluu juuri nyt? Mitä mun elämässä oikein tapahtuu? Lyhyesti hyvää. Mulle kuuluu nyt tosi hyvää. 

Kun olin vielä Jenkeissä, kaukana kotoa, kävin läpi raskaampia vaiheita. Nämä liittyivät kulttuurien yhteentörmäykseen, haastaviin tilanteiseen, kommunikointiongelmiin ja itseni hetkelliseen hukkaamiseen. Kukaan ei kohdellut mua kaltoin, en joutunut kauhuperheisiin tai muuta ikävää. Ei mulla kuitenkaan käynyt paraskaan mahdollinen onni perhevalintojen suhteen. Kaikki ihmistyypit eivät vain sovi toisilleen. Odotusten, vaatimusten, toiveiden ja todellisuuden yhteensovittaminen on monimutkainen asia, mikä mun kohdalla osoittautui erityisen tahmeaksi.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena ne neljä kuukautta, mitkä kummankin perheen parissa vietin, olivat hyvää kasvun aikaa. Opin niin paljon lisää elämästä, ihmisistä ja ennenkaikkea itsestäni. En haluaisi käydä uudelleen näitä toisinaan kipeitäkin vaiheita läpi, mutta poiskaan en vaihtaisi. Tämä aika muovasi ja kehitti valtavasti. Antoi suuntaa eteenpäin.

Nyt palataan takaisin tähän hetkeen. On hyvä olla takaisin normaalin, vähemmän mutkaisen elämän äärellä. Enää ei tarvitse tanssia jonkun toisen pillin tahdissa. Mulla on piuhat jälleen omissa käsissä ja se tuntuu hyvältä. Päivät rullaa hyvin liian rennoissa merkeissä ja nautin pienistä arkea ilahduttavista asioista, ihmisistä ja vapaudesta.

Olen hakenut kouluun, mulla on kesätyöt edessä. En todella tiedä, mitä syksyllä tulee tapahtumaan, mutta se ei huoleta ollenkaan. Välivuosi tai kouluun sisäänpääseminen, molemmat kuullostavat varsin hyviltä vaihtoehdoilta. Rennoin mielin olen kesäkuun puolessa välissä menossa pääsykokeisiin. Tässä en voi kuin voittaa.

Niin, mulle kuuluu nyt oikein hyvää. Mitä sulle kuuluu?

// Tämä ei ollut edelleenkään liian informatiivinen sepustus itse aupairina olemisesta. Hihkaise, mikäli sulla olisi kiinnostusta sellaiseen!