ALL IM

On mulla vaan aika hölmö ystävä. Tiedän, että tämä ystävä kiittää minua nyt sydämensä kyllyydestä. Minä hymyilen takaisin ja sanon, olehyvä! Kerranhan täällä vain eletään, kerran se vain kirpaisee. Ja hei, onko jollakulla muka jotain tällaisia herttaisia räpsyjä vastaan? Ei minulla ainakaan.

Ja nythän ollaan uudenvuoden kynnyksellä! Se antaa luvan hassuille kuville. Aina löytyy hyviä selityksiä. 

Näissä merkeissä loistokasta ja kaikenkirjavaa uutta vuotta sinulle!

Ripaus joulua

Muistaako joku vielä, että oli jouluaatto? Multa ainakin näyttää pahasti menneen koko puuha ohitse. Ehkä se on tämä sää, mikä sai homman hieman lässähtämään. No, joulu se kuitenkin oli meilläkin ja varsin lämminhenkinen sellainen. 

♥ Koskaan ei ole liian vanha lastenohjelmille. Tonttutoljanteri kuuluu meidän koko perheen joulunodotukseen.

♥ Tänä vuonna ei meidän jo aikansa elänyt muovikuusi päässyt näkemään päivänvaloa. Sen sijaan pihan perältä kaadettiin metrin mittainen kuusentaimi pöytäkuuseksi. Oikein sievä.

♥ Yksi odotetuin asia aattona on mummi ja mummin mukana saapuva kinkku. 

♥ Joulupukki ei ole meillä enää moneen vuoteen sisälle asti saapunut. Siksi ollaan erinäisin tavoin opittu juonittelemaan lähinnä veljen kanssa meidän pikkuneidin päänmenoksi. Tänä vuonna "pukki" koputti oveen ja jätti säkin sekä kirjeen ulkopuolelle. Näiden kuvioiden suunnittelu on hupaisa!

♥ Paketteihin ei meidän perheessä läheskään aina kirjoiteta pelkästään saajan nimeä. Ehei. On lähes enemmän sääntö kuin poikkeus, että seasta löytyy ylläripaketteja harhaanjohtavine nimimerkkeineen. Eräskin joulu mummin paketista kuoriutui jääkiekkohansikas ja pikkusiskon konjakkipullo. 

♥ Huumori ei lopu pelkkiin nimimerkkeihin. Mummille hankimme äidin kanssa alla näkyvän kaverin. Nimekseen sai hän Fanni.

Ihanaa, hulvatontakin yhdessäoloa siis. Ei siitä mihinkään pääse.

Tämän kuvan perusteella olen minäkin ihan kiltti ollut. Enää moneen vuoteen eivät ole paketit niin saaneet perhosia vatsaan kuin pienenä. Ehkä vähän kuitenkin.

Toivottavasti teillä oli ihana aatto!

Kerran serkku, aina serkku

Kuvissa voisi pikkusiskoni ja serkkuni sijaan olla minä sekä hieman vanhempi serkkuni melkein kymmenen vuotta sitten. Tippa linssissä ajattelen niitä aikoja. 

Meillä oli neulontafirma villaenkelit ElNi. Patalappuja neulottiin mummulassa vieretusten. Puhuttiin ihan kaikesta. Itku silmässä vilkuteltiin autoista, kun tuli kotiinlähdön aika. Ikävyksissä tuli kirje jos toinenkin lähtettyä. 

Vappuna saatiin vilkkuvat pörrökynät. Laulettiin niitä heilutellen majassa portaiden alla. Samaisena vappuna sai koko serkuskööri limaklöntit, jotka olivat sillon muodissa. Muistaako joku ne? Mistä muualta ne sitten löytyivätkään kuin huoneeni katosta. Siinä kohti on edelleen rasvajäljet. Jäljet on myös minun sydämessä. 

Saanko palata ajassa taaksepäin?

Sulan

Päivänä, jona nämä kuvat otin, satoi lunta. Oli aamu, kerrankin ajattelin panostaa ja kietaisin tukan siististi nutturalle. Kerrankin ajattelin olla sliippaamatta hiuksiani pipon alla. Ei huolta, se tuli tapahtumaan joka tapauksessa.

Astuin ulos ovesta ja ulkona satoi lunta. Ensireaktio: ihanaa! Järjen ääni: voi räkä. Hätäratkaisu: huivi mummotyylillä paljaan pään peitoksi.

Matka bussipysäkille tuntui pidemmältä kuin koskaan. Yritin olla onnellinen nyt jo käsinkosketeltavasta valkoisesta maisemasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vasten iskevä lumityrsky sai väkisinkin hampaat irveen. Mutta ei se mitään. Ilo se vasta pääsi valloilleen, kun lumikuorrutus yltäni lähti sulamaan sisätiloihin astuessa nautinnollisena vesivyörynä pitkin kasvoja. Juuri suihkuunhan sitä toivoinkin pääseväni.

Pieni vastoinkäyminen, mutta jo koulussa se jaksoi naurattaa. Mitä olisikaan elämä ilman tällaisia tapauksia?

Piparintuoksuista

Voitteko kuvitella, nyt on Joulu! Nauttikaa läheisistänne, jouluruuista. Kaikesta, minkä vain irti saatte. Vaikka taivaalta sataa vettä, ei pidä sen antaa masentaa. Ladatkaa akut ja fiilikset koko seuraavaksi vuodeksi. Sallikaa tekemättömyys. Rentoutukaa, nauttikaa! Nimittäin. Juhannus on joka vuosi, mutta Joulu vain kerran vuodessa. 

Näissä fiiliksissä tahdon toivottaa kaikille ihanaa, piparin ja glögintuoksuista Joulua!

Ruisleipä ja maitolasi

Havahdun hereille. Hetken pohdinnan jälkeen tulen siihen tulokseen, etten ollut nukahtanutkaan. Kohotan päätäni nähdäkseni hämärässä hohtavat numerot. 12.25. Tasan kaksi tuntia on kulunut siitä, kun painoin pääni ensikertaa tyynyyn ja ummistin silmäni.

Mutta silmäystäkään en ole nukkunut. En koskaan. Raskas peitto tuntuu ahdistavalta, hiostaa. Käännän kylkeä. Oikea, selkä, vasen, vatsa, selkä. Mikään asento ei tuo helpotusta. Juuri, kun luulen onnistuneeni onkin paita taas kierteellä. Tai hiuksia suussa. Ei nukuta. Kuitenkin samalla tunnen oloni väsyneemmäksi kuin koskaan.

Ei tästä mitään tule. Laitan valon päälle, silmiin sattuu. Laahustan raskain jaloin eteenpäin. Tartun kahvaan ja riuhtaisen.

On yöpalan aika. Olo muuttuu samantien tyytyväiseksi, keho kiittää ja vaipuu lepovalmiuteen. Ruisleipä ja maitolasi.

Onkohan uni tehty niistä?

Toinen käsi

Täytyy sanoa, että tällä kertaa oli erityisen tuottoisa kirpputorikierros. Taisi tulla ennätys ihan niin, että jouduin ostamaan muovipussin kun kangaskassini ei kaikkea vetäyt. Enhän minä ikinä osta muovikassia! Se kaikesta huolimatta palveli kunniakkaasti päätyen lopulta roskapussiksi. Ennen sitä se kantoi kotiin urhoollisesti monta uutta hyvää ystävää. Tärkeä hänenkin osansa tässä elämässä.

Nyt kun katselen tätä saalista yritän samalla kuunnella. Kuunnella, mitä ne kertovat. Jokaisella vaatteella on oma tarinansa. Mistä ne tulevat, kuka ne on hankkinut, mistä ja milloin? Kenen päällä ovat nyt nämä minun omistamani hyntteet roikkuneet? Minkälaisia paikkoja ovat ne nähneet? Liekö päivänvaloa ollenkaan? Onko joku näistä ollut joskus toiveiden täyttymys, mutta sittemmin vain menettänyt loistokkuutensa? Miten ne ovat päätyneet roikkumaan tuhansien muiden vaatteiden tavoin kirpputorin puukehikkoihin?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Nyt ovat vaatteet kuitenkin saaneet uuden kodin, uuden elämän. Toivottavasti myös rakastetun sellaisen. Ennusmerkit ainakin kielivät onnellisesta tulevaisuudesta. Yhteisistä hetkistä, valoisasta taipaleesta.

Olempas kamala ihminen. Joulu tulossa ja ostan ison kasan vaatteita vain itselleni. Mikä meni pieleen?

Lupa hymyillä

Nyt on aihetta hymyyn. Eilen oli päivä, jona aurinko tuli näkyviin pitkästä aikaa. Vielä niin, että olin sen näkemässä. Tuntemassa kasvoillani. Kehossani lämmittämässä pois viiman kylmyyttä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin on päässyt todistamaan tätä valoilmiötä.

Hymyyn on aihetta, koska johonkin odotettuun on enää alle viikko. Tunnen sisälläni samanlaista jännitystä kuin joskus pienenä tyttönä. Mitä pukki tuo? Miltä maistuukaan perunalaatikko tänä vuonna? Kuinka monta piparipellillistä leivotaan? Joulunaika on täynnä ihania tunteita.

Koeviikko, koko syyslukukausi on yhtä koetta vaille valmis. Miten pistääkään se hymyilyttämään?

Totesin taas, että kirpputori on ihana paikka. Kassialma nyssyköineen poistui jälleen hymy huulilla aarreaitastaan. Olisiko kellään kiinnostusta nähdä, mitä kotiin rahtasin?

Epämääräinen tunteidenpurkaus. Joskus vain on niin mukava fiilis, vaikka kokeisiinluku odottaisi. Vielä yksi hienosti aiheeseen linkittyvä opetus: älä ikinä missään tapauksessa unohda pitää silmällä bussisi saapumista. Jos on oikein hyvää seuraa, voi linja-auto huomaamatta kiitää ohitse. Sitten nuollaan näppejä ja soitetaan paniikissa äitille ja isille. Eihän meille siis näin käynyt, kunhan vain ajattelin varoittaa..

Vapaa ja kahleeton

Niinkuin linnunpoika sinä olet vapaa. Olet vapaa lähtemään. Vapaa tekemään mitä vain. Maailma on sinulle avoinna. Mahdollisuudet löytyy mihin vain. Vaikka tuntisit olevasi kahlittu, ei peli ole menetetty. Pystyt kyllä selättämään vaikeudet. Sinä olet vahva. Meillä on vapaus tehdä omat päätöksemme. Meillä on mahdollisuus matkata maailman toiselle puolelle, vaihtaa nimeä, kiivetä kalliolle katselemaan auringonlaskua, huutaa ulos kaikki maailman pahuudet, mennä naimisiin rakastamamme ihmisen kanssa. Aika mahtavaa, eikö?

Joulu iki-ihana

Kaiken tämän jouluhypetyksen keskellä alan miettimään: voisiko tuosta rakasetusta juhlasta selvitä hieman vähemmälläkin stressillä ja puunaamisella. Vain pysähdyttäisiin hetkeen ja oltaisiin läsnä. Rakastettaisiin. Minusta niin sen pitäisi mennä. Mitä väliä kuinka monta pakettia saat? Mitä väliä onko koko talo siivottu lattiasta kattoon? Miksi lahjojen antamisen ilosta on tullut lahjojen keksimisen tuska? Jokaiselle kummin kaimalle pitää väen väkisin kyhätä annettavaa vain velvollisuudesta. Pyyhitään hikeä otsalta, kun visa vinkuu ja luottokortit paukkuu. Miksi minä en näe tässä touhussa pienintäkään järjenhiventä?

Leivo läheisille ihmisille pullaa ja hymyile vastaantulijalle. Toivota jouluiloa naapurille, lähetä joulukortti vanhalle ystävälle. Minusta siinä on ideaa. Sillä mitä väliä on, kuinka kiiltäviä paketteja annat tai saat. Jokaiselle on joululahja jo annettu. Parempaa, arvokkaampaa, kalliimpaa et löydä mistään. Seimellä on annettu se.

Lämmintä joulunodotusta juuri sinulle! Juo litratolkulla glögiä, koristele pipareita ja kuuntele joululauluja. Fiilistele. Jokainen on ansainnut hetken hiljentymiseen ja rauhoittumiseen arjen hässäkältä!

Lumivalkoinen

Rakastan talvea ja sitä, kun kaikki on valkoista. Puhdasta. Kaunista. Puiden oksat ovat saaneet lumisen kuorrutuksen. Pakkanen tuntuu poskipäillä, sormissa. Kengänpohjista kuuluu narinaa, kärkeen tarttuu lunta. Nenä punoittaa, hengitys höyryää. Kaksi höyrypilveä kietoutuu yhteen ja kohoaa kohti yläilmoja. Aamulla on hämärä vielä maassa. Iltapäivällä karkaa valonlähteemme taas käsistä ja laskeutuu kukkuloiden taakse jättäen jälkeensä kellertävän taivaanrannan. Katselen sitä ja mietin, kuinka onkaan mukava olla. Mukava vain olla. Miksi pitäisi ahdistua pimeästä? Eipähän tarvitse siristellä silmiä. Tämä ei ehkä ole vuodenaika valokuvauksen, ei yöttömän yön. Mutta mitä olisivatkaan ne ilman tunnelmallista talvea? Vuodenaika, jona joulukynttelit nostetaan ikkunalaudalle, glögi laitetaan kiehumaan, rauhoitutaan.