Tänne tullaan ja kadotaan. Synnytään ja kuollaan. Se on elämän kulku maan päällä. Juuri nyt meidän tehtävämme on tarttua hetkeen, mahdollisuuteen kiinni ja mennä mukana. Hypätä juuri siihen junaan, joka hidastaa kohdalle. Ei voi koskaan tietää tuleeko seuraavaa.
Sain tästä muistutuksen. Kukaan läheiseni ei onneksi ole poistunut. Vaan. Kuka muistaa tämän postauksen ladon? Kävelin sen ohi tarkalleen kaksi päivää sen jälkeen, kun paikalla vierailimme. Kaksi päivää oli kulunut ja lato oli purettu. Tipotiessään. Olimme päätyneet paikalle sattumalta. Vai olimmeko? Seuraavaa mahdollisuutta ei nimittäin tule.
oot tosi nätti! muutenkin kivoja kuvia ja kiinnostava blogi, sait uuden lukijan :--)
VastaaPoista> tuuliyy.blogspot.fi
Kiitos Tuuli! :----) Tervetuloa seurailemaan! Ja kävin myös sun omasi katsastamassa! Jään odottelemaan jatkoa ;)
PoistaNiimpä niin, puhut asiaa blogiystäväiseni! Pitäis nimenomaan osata tarttua hetkeen ja jokaiseen mahdollisuuteen, sillä ehkä ei koskaan tule toista mahdollisuutta. Mutta aina se hetkessä eläminen ei ole niin helppoa.. :-) Hienoa tekstiä ja ihania kuvia jälleen kerran!
VastaaPoistaAika hyvä tiivistäminen! Mun pointin sait näppärästi pähkinänkuoreen :D Ja juuri niinhän se on! Helposti sanottu, mutta käytännön puoli onkin sitten ihan toinen juttu!
PoistaKiitos jälleen ihana Elovena!