Lumikukka

Tänään halusin olla neiti kesäheinä. Leikkiä, että ulkona olisi kinosten sijaan vehreä nurmikko, auringonpaiste ja voikukkia. Uskotella itselleni, ettei takatalvea ole olemassakaan. Realismi iski kuitenkin vasten kasvoja katsellessani haikeana ulos ikkunasta. Valkoista ja märkää lunta - enemmän kuin kuluneena talvena yhteensä. Totean, että haavekuvat kesäisestä ilmasta ja pukeutumisesta joutuvat odottamaan vielä pitkän tovin. Vai joutuvatko? Ei jos se minusta on kiinni. Laitan päättäväisesti tukan letille ja kruunaan koko takkuisen komeuden valkealla kukalla. Siinä se on. Haavekuvan ja todellisuuden kohtaaminen. Lumen ja kesän. Valkoisen ja kukikkaan.