Tänään kehitin matikan tunnilla huomaamattani uuden kaavan. Siihen asti tuntui siinä olevan järkeä, kunnes koko luokka - opettaja mukaan lukien - nauroi keksinnölleni.
Olin lähdössä koulusta, kun tajusin hukanneeni kenkäni. Paniikissa ympäri koulua kenkiä metsästäessäni meinasin myöhästyä linja-autosta. Onnea oli kuitenkin matkassa ja pääsin kotiin. En sukkasiltaan, vaan kengät turvallisesti jalassa.
Joskus vain ilmaantuu yllättävä mieliteko kantaa naapurin pihakeinu keskelle peltoa. Sen teimme ja siinä istuessani ja kuunnellessani koirani oksentamista vieressä nauroin elämän omituisuudelle.
Aina sanotaan, että bloggaajan elämä on täydellistä. Tämän tekstinpätkän jälkeen kukaan tuskin ajattelee enää niin.
Awwww toi hei pupunen :D <333 muistiks näyttää meidän terveiset millalle???
VastaaPoistaMutta hei ihana teksti ja ihania kuvia taas :) oot sä vaa nii ihana, en ookkaa sitä sulle vielä koskaa kertonu :D
-Emma
Muistin minä! :) Kiitos siis Emmalle ja Aldelle! Mitä mää teen sun kanssas! Musta tuntuu, et kiitos on aina niin vähäinen tollasten ihanien sanojen jälkeen :')
PoistaVihdoinki :) viikkojen terveisien lähettely on tuottanut tulosta :D
PoistaJa kiitos on iha riittävä, mä vaan puhun totta :)
-Emma
Kiitos Reeta! :----)
VastaaPoista