torstai 19. kesäkuuta 2014

Nettiin kerran julkaistu ei koskaan sieltä poistu



Näen kadulla ihmisiä, tuntemattomia, vieraita. En tiedä heistä mitään, mutta katseista näen, että he tietävät minusta paljon sitä enemmän. Ennen nukkumaanmenoa veljeni kertoo lukeneensa kaverinsa kanssa blogiani - (tähän tarvittaisiin elokuvan kelausäänet) lukeeko tätä muka joku? - ja kysyy: "Kirjoitatkohan sä sinne liian henkilökohtasia?" Niin, tätä olen miettinyt itsekin ja etenkin tämän postauksen julkaisu oli kova pala. Päätin sen kuitenkin tehdä, jotta tekstejäni lukevat voisivat antaa pienten virheidensä olla ja nähdä itsensä kauniina. Onko sen hinta kuitenkin liian iso kannettavakseni? Haluan antaa jotain hyvää eteenpäin, mutta palkaksi saan kolahduksia sisimpääni. Asetan kehoni, ajatukseni lasikaappiin muiden arvoseltavaksi. Satutan itseäni.

En ole kuitenkaan onnekseni joutunut kärsimään ja ilmapiiri täällä on pysynyt erinomaisen hyvänä. Siitä iso, iso, iso ja lämmin kiitos teille! ♡ Joskus, kuten nyt, sitä vain alkaa miettiä pahinta, katastrofoida. 

10 kommenttia :

  1. Aika kryptinen postaus, mutta mikäli ymmärsin oikein, niin taidat miettiä tavallista enemmän, mitä julkaiset ja mitä muut sinusta ajattelevat. Ei kannata antaa vainoharhaisuuden pilata elämää, mutta se on kyllä ihan totta, että aina on syytä harkita tarkkaan, mitä itsestään kertoo. Joskus kun vilkuilen satunnaisia blogeja, niin voin vain ihmetellä, miten jotkut levittävät koko elämänsä tuntemattomien ihmisten silmille. Sitäkin kannattaisi miettiä, minkälaisia kuvia itsestään ja läheisistään julkaisee--nehän tulevat melko varmasti vastaan myöhemmässä elämässä, esim. uudessa koulussa tai työpaikalla. Nämä ovat niitä asioita, mistä vanhempien olisi syytä lapsiaan valistaa, koska eiväthän nuorimmat vielä osaa pohtia tekojensa seurauksia pitemmällä tähtäimellä (eivät osaa tosin kaikki aikuisetkaan...).

    Kolauksista, lasikaapeista ja ilmapiiristä sanoisin, että aina ei voi itse vaikuttaa saamaansa palautteeseen. Vaikka kuinka yrittäisi olla mukava, niin joku lukija voi vain päättää ruveta ilkeäksi. Olen lukenut uskomattoman tylyjä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja. Mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka haukkuu, huorittelee ja uhkailee nimettömyyden suojasta hyvinkin nuorta blogin pitäjää? En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että joku voi nauttia toisten kiusaamisesta. Ehkäpä tällaiset henkilöt vain purkavat omaa pahaa oloaan tekemällä muidenkin olon pahaksi? Silti sitä on vaikea tajua.

    Hupsista, ei ollut tarkoitus jaaritella näin pitkään, mutta kirjoitusmopo karkasi käsistä. Halusin kai vain sanoa, ettei sinun varmaan kannata huolehtia siitä, että olisit julkaissut turhan henkilökohtaisia asioita. Ovathan ajatuksesi välillä aika omalaatuisia ja postauksesi vaikeaselkoisia--heh--mutta ainakin itse tykkään niitä lukea. En usko, että niissä on mitään sellaista, mitä sinun ei olisi pitänyt jakaa muille. Olen ihan varma, että lukijat ajattelevat sinusta vain hyviä asioita :)
    JN

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen vaivannäöstä kommentoimisessa! Arvostan todella sitä, että laitat mielipiteesi jakoon. Kommentteja lukiessa tulee aina omakin teksti luettua uudelleen, tällä kertaa hieman eri näkökulmasta. Nyt ajateltuna saatoin antaa ehkä liian vainoharhaisen sekä ahdistuneen kuvan itsestäni. Onhan nämä kirjoitukseni kuitenkin niin pintaraapaisua elämästäni ja itsestäni, ettei varmaan kovin helposti löydy porsaanreikää, josta mieltäni ruveta pahoittamaan. Eikä siinä muuten helposti kukaan onnistuisikaan! ;)

      Mutta aiheesta jatkaakseni: olen täysin samaa mieltä siinä, ettei tarpeeksi aina mietitä onko julkaisun tekeminen nettiin järkevää. Avataan koko elämäntapahtumien ketju aina ihmissuhteista raha-asioihin yleisön tarkasteltavaksi. Liika julkaisukelpoisuuden pohdiskelu on liikaa, mutta rajat on kuitenkin oltava. Ei kannata antaa tahallaan aihetta ilkeyksiä kommentoiville, sillä he kyllä löytävät epäkohdat ja tarttuvat niihin. Vaikka kuten sanoit, surullista on, että saattavat löytää ja tarttua vaikkei minkäänlaista aihetta olisikaan. Kiusaaminen on kumma juttu. Paha olo laitetaan kiertämään.

      Sinun kommenttisi oli pitkä kuten minunkin. Erona lähinnä epäselkeä tyylini ja se pysyy. Ugh, hän on puhunut.

      -Elsa

      Poista
    2. Äh, toivottavasti mä nyt en ole pitkillä ja tekosyvällisillä kommenteillani karkottanut lukijoitasi lopullisesti kommenttiosiosta (täällä on ollut aika hiljaista tuon purkaukseni jälkeen...huhuu, vieläkö täällä on ketään muita?). Jakelen täällä elämänviisauksia muille, vaikka en kai osaa niitä soveltaa edes omaan elämääni. Minähän siis olen jo aikuinen ja varmaan minun ei pitäisi sotkeutua nuorten keskusteluun, mutta hei, välillä sitä tulee tehtyä vähän tyhmiä asioita. Laskettakoon se edukseni, että kirjoitan kuten ikäiseni, enkä edes yritä leikkiä olevani teini-ikäinen. Olisihan se kieltämättä aika säälittävääkin (tähän kohtaan varmaan pitäisi laittaa joku hymiö, mutta jätetään nyt väliin...).

      En osaa arvata, kuinka moni aikuinen lukee teidän nuorten blogeja, mutta voisin kuvitella, etten ole ainoa. Itsekin kirjoitan blogia useita kertoja viikossa, mutta se on pienen sisäpiirin harrastusblogi, jota lukee korkeintaan pari kymmentä ihmistä päivässä. Oman blogini kautta kuitenkin päädyin sinunkin blogiisi. Aluksi huomasin melkeinpä vahingossa, että näitä blogejahan voi selailla vaikka kirjoittajan kotipaikkakunnan tai harrastuksen mukaan, ja loppu on historiaa. En nyt sano, että olisin koukussa blogeihin, mutta käyn kyllä vähintään pari kertaa viikossa katsomassa, josko muutama suosikkibloggaajani olisi postaillut jotain uutta.

      No juu, arvasit oikein, kuulut kyllä suosikkeihini. Aluksi kiinnitin tietenkin huomioni kauniisiin kuviisi (varsinkin ne kuvat koiran kanssa haassa/laitumella ja kuvasi sohvalla keskellä peltoa olivat todella upeita), mutta sitten rupesin lukemaan ajatuksiasikin. En aio mielistellä sinua ja sanoa, että olisin kaikesta samaa mieltä, mutta juttujasi on hauska lukea, koska oikein koskaan ei tiedä, että mitähän sieltä Elsan ajatushautomosta tällä kertaa putkahtaa ulos :P (onko tuo oikea hymiö tähän paikkaan?). Se on ehdottomasti mielenkiintoista sinussa, että mietit eri asioita postauksissasi. En voi ymmärtää niitä tyttöjä, jotka postaavat lähes päivittäin itsestään muodikkaita poseerauskuvia uusissa vaatteissa--siis tuhansia ja tuhansia enemmän tai vähemmän samanlaisia kuvia vuodessa. He eivät kerro mitään ajatuksistaan, vaan ainoastaan sen, mitä vaatteet ja asusteet maksavat ja mistä ne on ostettu. He ovat tehneet elämästään pelkän vaatekuvaston. Kaipa he siitä jonkun palkkion saavat, koska ainakaan itse en viitsisi ilmaiseksi moiseen mainostamiseen ryhtyä.

      Okei, tajuan itsekin, että taas lähti mopo käsistä. Ei todellakaan ollut tarkoitus ruveta kirjoittamaan tällaista romaania...mutta kun on kesäloma ja ulkona sataa kaatamalla ja minä istun sisällä tekemistä vailla. Yritän pysytellä pois blogistasi ja varsinkin sen kommenttiosiosta vähän aikaa, jotta muutkin lukijat saisivat suunvuoron. Mutta ehkäpä joskus syksyllä päätän taas tehdä itsestäni pellen ja kirjoittaa jatko-osan tälle romaanille. Nyt toivotan sinulle ja kaikille lukijoille mukavaa kesää. Ugh täältäkin.
      JN

      Poista
    3. Mä olen nyt yhtä aikaa erittäin hämmentynyt ja kiitollinen. Hämmentynyt kommentoijien karkoituksista ja muista seikoista, joita en oikein ymmärtänyt, mutta kiitollinen antamastasi palautteesta. Se on todella arvokasta minulle. Olen pahoillani. etten nyt vain saa enempää tekstiä vastaukseksi. Haluan kuitenkin vielä sanoa, että todella olet tervetullut lukemaan juttujani jatkossakin.

      Poista
    4. Tarkoitin tuolla muiden kommentoijien mahdollisella karkoittamisella sitä, että ehkäpä jotkut lukijat eivät viitsi kirjoittaa tänne, koska täällä on meikäläisen kaltainen pitkäveteinen jaarittelija, joka hukuttaa näillä lässytyksillään kaiken muun alleen. Minähän siis olen aika huono keskustelija. Osaan kyllä puuduttaa ihmiset pitkästyttävillä jutuillani, mutta en ole oikein hyvä vaihtamaan ajatuksia. "Lyhyt ja ytimekäs" on tuntematon lause minulle, heh.
      Terveisin, Salaperäinen JN ;)

      Poista
    5. Toivon todella, että tänne jokainen kommentoisi ihan omana itsenään, omalla persoonallisuudellaan. On se sitten puheliaampi tai lyhytsanaisempi, on se aina yhtä arvokas, etenkin minulle! :--) Tule siis sellaisena kuin olet!

      Poista
  2. Vai että karkottaa loputkin lukijat? Ei suinkaan. Salaperäisen JN:n arvoitus on tuonut jännitystä minun elämääni. Älä siis suotta huoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, näin se on ollut itse kullakin.

      Poista
    2. Huh! Uskaltauduin vasta nyt puolentoista viikon jälkeen lukemaan mahdollisesti saamani palautteen. Jalat ja kädet menivät ihan hyllyväksi aladoobiksi, kun jännitti niin paljon, mutta onneksi ette olleetkaan teilanneet esikoisromaaniani. Ehkäpä minä siitä rohkaistuneena uskaltaudun kommentoimaan tuleviakin postauksia.
      JN

      Poista
    3. Minua vähän huvittaa. Minkähänlaista palautetta oikein odotit saavasi. Ei minulla ainakaan ole mitään ilkeää sanottavaa! Kyllä "me nuorten blogien kirjoittajat" osaamme olla myös "teille aikuisille" mukavia. Olet aivan yhtä tervetullut lukija ja kommentoija kuin kuka tahansa muukin. Siispä, kiva että palasit ja terveuloa! :--)

      Poista