keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Itselle mitätön voikin olla toiselle aarre.

Kädet ovat kiinni netin selailussa. Mieli ei tahtoisi hievahtaakaan. Pikkusisko vain jankuttaa: "Tulisit nyt leikkimään mun kanssa." Ehdotan muuta tekemista ja melkein jo kieltäydyn kokonaan. Jokin saa kuitenkin laskeutumaan lapsen tasolle ja sisustamaan nukkekodin uusia asukkaitaan varten. Tarttumaan isopäisiin elukoihin ja pitkästä aikaa uppoutumaan satumaailmaan.

Onhan se ihan kivaa, totesin jälleen. Tapahtuman arvoa kokonaisuudessaan en siinä hetkessä kuitenkaan osannut oikein arvioida. Vasta, kun iskä huikkaa kiitoksen ja muistuttaa tämän olevan parasta pienimmälle, sen ymmärsin. Parasta.

Miten pienellä eleellä voinkaan tehdä jotain niin hyvää toiselle? Samalla saada hyvän mielen myös itselle. Osaisikin useammin unohtaa omat mitättömät toimensa ja tehdä lähimmäiselle mieliksi. Tehdä jotain sellaista, minkä toinen muistaa koko lopun elämänsä. Tehdä jotain todella tärkeää.

// Suuren suuri kiitos kaikista ihanista kommenteista viime postaukseen. En osannut ollenkaan odottaa noin kannustavaa vastaanottoa. Olette huippuja! Tästä on mahtava jatkaa uusin motivaatioin ja ideoin eteenpäin. 

10 kommenttia :

  1. Vau mitä tekstiä, niin totta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Milja! :--) En vaan kestä, miten tuonlainen palaute saa aina niin hyvälle mielelle!

      Poista
  2. Pakko sanoa, oot kehittynyt kuvaajana mielettömästi! Koirakuville tekisi hyvää poimia yksityiskohtia vähän esiin viellä. ( okei musta valkoisella -i feel your pain. Jo kuvatessa meinaa tulla kiukku, käsitellessä se lopullinen turhautuminen.) Käsitteletkö kuvia muuten millä ohjelmalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hujasti kiitoksia! :--) Se onkin vähän ollut haaveissa, kehitys siis. Koirien kuvaaminen, se on kyllä ainakin meidän tapauksissa taitolaji. Ylipäätään se, että saat vilperin paikalleen tuottaa tekemistä. Sitten vielä asetelmat sun muut. Puhumattakaan juurikin tuosta mustasta ulkomuodosta, joka niin helposti näyttää vain epämääräiseltä karvamöykyltä. Kehitettävää siis olisi, mutta en minä ihan sentään tuhautumisen partaalla vielä ole!
      Muokiausohjelmana toimii photoscape.

      Poista
    2. Photoscape ei kyllä ole hirveän tuttu, pystyykö rajaamaan kuvasta alueita käsiteltäväksi? Jos viellä et ole kokeillut, suosittelen kyllä lämpimästi. Mustaan koiraan (yhtälailla muistakin kuvista) saa yksityiskohdat esiin ilman että tausta vaihtaa väriä tai ylivalottuu. :-) photarilla "taikasauva"-työkalulla voi siis rajata alueen jota käsittelee. Youtuben tutorial-maailmasta löytyy paljon mielenkiintoista matskua aiheesta. Jos käsittelyyn enemmän hurahtaa, ja raaskii siihen sijoittaa, lightroom on kyllä ihan ässä! Toimii varastona kuville samalla.

      Poista
    3. Kitoksia paljon vinkeistä! Saattaa olla, että päätyvät kokeiluun! :--)

      Poista
  3. Upeita kuvia! Ja todella hyvä pointti tossa tekstissä :) Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, onko kukaan koskaan kiittänyt jostain blogini sisällöstä. Mutta miten ihanasti sanottu! :--) Olehyvä siis ja etenkin suuri kiitos myös sulle!

      Poista