maanantai 7. syyskuuta 2015

Kun on aika lähteä

En pidä sanasta läksiäiset. Olenhan poissa vain tovin. Palaan takaisin. Kuitenkin järjestin itselleni sellaiset. Oli koskenlaskua, kaunis kattaus, hyvää ruokaa, uintia ja saunomista. Vaahtokarkkikisa, tottakai. Päivän päätti takkatulen sekä herkkujen äärellä istuskelu. Tähtitaivaan katselu.

Se oli täydellinen päivä. Kaikki onnistui yli odotusten. Nautin suunnattomasti ohjelmasta ja sen järjestelystä. Työnsä jäljen näkemisestä. Kokonaisuudesta. Mutta se ei ollut täydellinen pelkkien raamien tai aktiviteettien takia. Ei upean sään. Ei makunautintojen.

Täydellisen päivän tekivät sen täyttäneet ihmiset. Läheisimmät ystäväni. En edes tunne sanoja, jotka tarpeeksi kuvailisivat sitä kiitollisuuden tunnetta, jota näistä ihmisistä koin sinä päivänä. Edelleen koen. Nauroimme veden tyrskyessä kasvoillemme. Tanssimme terassilla. Uimme auringon laskiessa. Juttelimme tulen lämmössä. He siunasivat minut matkaan. Silmät punaisina kyynelehdimme. Ja kaiken sen teimme yhdessä.

Välimatka erottaa vain fyysisesti. Te olette  mukanani aina. ❤

P.S. Kiitos niin paljon kirjeistänne. Itkin vuolaasti. Itkin onnesta.

8 kommenttia :

  1. Ihana postaus!! <3 ja aivan huippuja kuvia, näyttää ja kuulostaa niin ihanalta koko ilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän noista kauniista sanoista! :--) Sitä se olikin!

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia <3

    http://jenzkusmile.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Ikävä tota päivää <3 Se oli täydellinen, täynnä rakkautta <3

    -Mirja

    VastaaPoista
  4. Taas mä olen täällä--en haluaisi. -Hävettää. Miksia aina lässytän Elsan bgogiin.
    Nyt mä pistän loppun tälle... en enää kirjoita kännissä Elsan blogiin.

    VastaaPoista
  5. Onko sun kavereilla blogeja?

    VastaaPoista