Minä laitan ruuan mikroon / lapsi Afrikassa kärsii nälästä. Minä otan tablettini ja haaveilen syysmuodista / lapsi Afrikassa laittaa riepua paremmin olalleen ja jatkaa maan kuokkimista. Minä lähden ystävieni kanssa kaupungille / Afrikan lapset tekevät roskapallon ja laittavat kylän suurimman jalkapallo-ottelun käyntiin. Minä tuskailen koeviikon kanssa ja vitsailen lukion lopettamisella / Afrikan lapsella ei ole mahdollisuutta koulutukseen. Minä rojahdan sänkyyn pohtimaan, miksei minulla voi olla omaa tietokonetta tai vaatehuonetta / lapsi Afrikassa iloitsee puhtaasta juomavedestä ja siitä, että on hengissä.
Miksi olen liian harvoin tyytyväinen siihen mitä minulla ja meillä yleensäkin täällä on? Miksi tahdomme aina vain lisää? Voisimmeko olla onnellisia nyt ja tässä murehtimatta aineellisia? Mieti jokin asia, joka on elämässäsi hyvin ja ole siitä niin kiitollinen kuin tällä hetkellä vain kykenet. Mieti myös jokin asia, minkä mieluusti tältä seisomalta elämästäsi muuttaisit. Onko se todella sen arvoinen?
Olen tällä hetkellä kovin kovin onnellinen ja kiitollinen uudesta objektiivistani (jonka tosin heti joudun palauttamaan väärän värin takia, dääm)! Törmäsinköhän juuri edellä esittämääni materialismiongelmaan.. "Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niinkuin minä sanon." Justiinsa.
Kurkkaas mun blogi, pääsit lempi blogeihin! :)
VastaaPoistahttp://abeautifuuuuullove-tuulia.blogspot.fi/
Voi, kiitos paljon! :----)
PoistaTodella kivoja kuvia sun blogissa! :)
VastaaPoistahttp://kiianniina.blogspot.fi/
Minä kiitän!! :----)
Poista