Something about me part 2

Nyt seuraa toinen osa ystävieni tarinoista. Ensimmäisen osion löydät täältä. Homman jujuhan oli siinä, että pyysin heitä rustaamaan minusta pikkuisen tekstinpätkän, johon oli enemmän kuin toivottavaa sisältää kaikki konnuudet ja otsaryppyjä aiheuttavat tottumukset. Tässä yhden ystäväni kertomus.

Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää.

Ja joskus nekin, jotka tietää – tai ainakin luulee tietävänsä.

Sellaisina hetkinä, kun motivaatio on jossain aivan teillä tietämättömillä ja koeviikko uhkaavasti vaanii jo nurkan takana, voivottelemme ja valitamme kiireitämme ja tuskiamme kuin kuoleman kielissä. Ja kun kaikki, ihan totta kaikki, ovat nääntymäisillään, Elsalta löytyy joku motivaatiobuusti ja yllättävä innostus. Tai jos ei innostus, niin ainakin törkeä tahdonvoima ja selkäranka hoitaa homma kotiin. Kun Elsa päättää, niin silloin myös tapahtuu. Eikä sillä, etteikö se tätä poweria yrittäisi jakaa muillekin. Ripeän ja napakan tytön tahdissa ei aina vaan tahdo pysyä ja silloin on vaara jäädä rannalle ruikuttamaan.

Päättäväisyyden lisäksi Elsa yllättää ajankäytöllään ja järjestelmällisyydellään. Kun to do list alkaa muistuttaa ahneen pikkupojan joululahjalistaa, sitä itse fiksuna tyttönä helposti sortuu siivouksen ja kokeisiin lukemisen sijaan esimerkiksi leipomaan omenapiirakkaa, selaamaan blogeja tai facebookpäivityksiä. Ja listan pituus ei muutu suuntaan eikä toiseen. Tai ehkä just siihen toiseen. Sitten on Elsa, jolla on joku omituinen kyky priorisoida tekemisensä ihan nappiin. Ja vielä niin, että aikaa jää Candy crush sagalle, leipomiselle, vaatteiden tuunaamiselle, urheilulle ja koirille.

Elsa yllättää myös salaperäisyydellään. Elsa suunnittelee ja toteuttaa erinäisiä projekteja salaa kertomatta ystävilleen. Katalien juoniensa (ainakin niiden, jotka ovat tähän mennessä paljastuneet) taustalla on kuitenkin onneksi ollut vain kivoja juttuja. Mielikuvituksellaan ja kädentaidoillaan Elsa kyllä saakin aina vaikka mitä siistiä aikaan.

Elsa kantaa penaalissaan seitsemää pientä pääsiäismunan muovista ukkoa, joiden hurjat seikkailut matematiikan tunnilla saavat joskus yllättäviäkin käänteitä.

Villi ja vauhdikas tytsy sanoo aina itse, ettei osaa oikein puhua söpöjä ja herkkiä ystävilleen. Kuitenkin aina silloin kun maailma on kaunis ja elämä on hyvää, Elsa pitää huolen, että me muut myös huomaamme sen.

Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita. Pidän siitä, mitä teet. Teet sen kauniisti ja hyvin.

Joskus olen varma, että Elsalla on oma sihteeri, tyyliassistentti, vuorokaudessa ylimääräisiä tunteja tai ainakin jotain piristäviä pillereitä. Tai sitten kyseessä on vain melko ainutlaatuinen luomus.

Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

(Dave Lindholm – Pieni ja hento ote)

-A