Sinisiä simpsoneita

Sitä tuntee toisinaan itsensä niin järkeväksi. Oikein älykkyyden multihuipentumaksi. En ymmärrä, mistä tämä kaikki älli on oikein peräisin!* Sitä saattaa leikkiä linja-autoa odotellessa sotilasta ja miekkailla peltiämpäri päässä veljen kanssa. Kajaali vs kuulakärkikynä. Saattaa repiä servetistä puhuvan Herra Paperipään ja todeta tosissaan, että simpsonit ovat sinisiä. Minut tullan koko loppuelämäni muistamaan rivo-Elsana rikkinäisten sukkahousujen takia. Myös siitä, kun mantsan tunnilla onnistuin möläyttämään lehmien siittävän toisiaan ja autojen päästelevän tupruja pakoputkistaan. Olen myös paniikissa kovaan ääneen vannottanut unohtamasta banaaneja. Lueteltiin rahakasveja. Mutta sellaista se on. Kuka muistetaan mistäkin. Älykkyydestä tai sen puutteesta.

Ja olenko kaiken lisäksi vielä nolokin kun olen tykästynyt Juha Tapion tähän kappaleeseen. Se on niin ihana ja erottuu raikkaasti miehen aikaisemmasta tuotannosta. TSNEH!

Kamerani pääsi lekurin huostaan. Siksi vanhoja kuvamuisteloita. Toivottavasti nautitte!*

*Saattaa sisältää pieniä määriä ironiaa