tiistai 15. lokakuuta 2013

Elämäni kummi(tukse)na

Alkaa muutaman päivän päästä. Ja siitä olin tässä postauksessa onnellinen. Niin onnellinen, että oikein alkoi hävettää. Mutta nyt kun miettii, miksi ihmeessä tarvitsisi hävetä. Löytyy niin paljon asioita, joista ehkä oikeasti pitäisi tuntea häpeää, mutta tämä ei kuulu niihin. Nyt olen vain niin onnellinen minulle uskotusta tehtävästä. Onnellinen ja siitä sekaisin. Pääsen ihanan serkkutyttöni kummiksi. sylikummiksi. Tämä on yksi niistä asioista, joita olen pitkään haveillut. Rakastan lapsia ja haluan olla jollekin tärkeä. Haluan seurata kummilapseni kehitystä, antaa ihania pikkupaketteja ja viedä hänet kasvettuaan mieleenpainuville retkille. Haluan kantaa vaativan ja vastuullisen tehtäväni kunnialla. Jännittää. Voiko toiveet oikeasti muka toteutua?

Kuvissa kunnianhimoinen lahjaideani, valmiina. Ihan helpostihan se ei valmistunut, mutta siinä se nyt odottaa paketointia! Itsetehdyllä on aina se erilainen tunnearvo.

6 kommenttia :

  1. Vau. Nyt se sitten paljastui. En voi ku onnitella, itsekkin tahtoisin niin kovasti kummilapsen.. Ehkä minäkin joskus sellasen saan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin ollut niinniin pitkään haaveena! Uskon, että sullekin se päivä koittaa ;) Ennemmin tai myöhemmin :)

      Poista
    2. Hope so! :) Pakko vielä sanoa: aivan ihana tuo peitto! Upea lahjaidea, ja itsetehdyllä todella on enemmän tunnearvoa.. :)

      Poista
    3. Mun mielestä myös! Ja kun mietin mitä annan lahjaksi, päädyin tähän, koska ompelu on itselle niin tärkeää! :---) Kiitos!

      Poista
  2. Voi että, mulla on ollut kauan unelmana saada kummilapsi, ja arvaappa mitä, oon samassa tilanteessa kun sää! Pian mustakin tulee kummi, kun kummitätini sai pikku prinsessan kolme viikkoa sitten ja minä pääsen kummiksi. ♥ Olin varmasti ainakin yhtä innoissani kuin sääkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa!! ♡ Hassua, mulla ihan sama tilanne. Kummieni lapsi kyseessä :---)

      Poista