Kun on huoli, tarvitaan olkapäätä. Kun on ilo ylimmillään, tarvitaan joku jonka kanssa jakaa se. Kun tuntuu ettei jaksa, tarvitaan ystävää. Tai vaikka jaksaisikin, tarvitaan ympärille rakastavia lähimmäisiä.
En muista olla tarpeeksi usein onnellinen ystävistä. Ympärilläni on aina ollut joukko rakkaita ihmisiä, joten on vaikea kuvitella elämää aivan yksin. Entä jos lähden lukion jälkeen opiskelemaan, eikä kukaan ystävistäni lähde mukaan. Opiskelemaan jopa ulkomaille. Miten sitten osaan toimia? Kun yhtäkkiä ei olekaan kaveria, jonka kanssa miettiä viisi minuuttia minkä salaattiannoksen sitä ottaisi. Joudun tekemään päätöksen aivan yksin. Ja ei siinä vielä kaikki. Joudun syömään sen vaivalla valitun salaatin, istumaan linja-autossa sekä luentosalissa täydellisen yksin.
Pelottavintahan tässä on se, että tällainen tulevaisuus on niin niin todennäköinen ja kaiken lisäksi niin niin lähellä. Jäiks. Tietysti voi löytää uusia kavereita, mutta osaisinkohan? Onneksi minun ei tarvitse näitä murehtia. Tiedän, että joku huolehtii. Taatusti.
Nämä sun pohdinnat on niin ihania, tiesitkös? "Tiedän, että joku huolehtii. Taatusti." En voi ku ihailla tuota kirjoittamisen jaloa taitoa, mikä sulle on suotu.
VastaaPoistaHaha, en tiennyt. Kirjoittelen vain mitä mieleen tulee.. Mutta kiva jos tykkäät :--)
PoistaParhaita kaikki pohdinnat! Joko kerrot tarkasti kuvaillen tai jätät tulkinnan varaa. Sanoit tietäväsi, että joku huolehtii. Tarkoititko sillä ystäviä vai jotain syvällisempää/hengellisempää? :)
VastaaPoistaVoi kiitos sulle! Ystävät huolehtii, Taivaan Iskä huolehtii. Niin se menee, ainakin mun mielestä :----)
Poista